Irenen aamukammassa piikit vähenevät
huolestuttavan nopeasti. Reilun viikon kuluttua jään ihmettelemään
maalaiselämää yksikseni. Onneksi melkein heti edessä on matka Bangkokiin,
faijan vierailu ja kuukauden reissu ympäri Thaimaata. Vielä pitäisi keksiä,
missä haluan käydä. Lokakuun alussa Thaimaahan lentävä isäni saa nauttia viikon verran neljän kuukauden
matkaopaskurssin käyneen tyttären seurasta ja tarinoista.
Mutta sitten se marraskuu Nakhon thaissa
hieman jännittää. Kuinka pitkiksi illat käyvät, kun guest housella ei ole
iltapalaseuraa? Saanko itseäni aamuisin ylös sängystä, kun kukaan ei ole
aamiaispöydässä odottamassa? Kenelle avaudun, kun kohtaan taas joitain
kummallisuuksia asuntolalla? Kuka pelastaa minut sammakoiden hyökkäykseltä?
Kuka pitää minut järjissäni, kun kaikki paikalliset tuntuvat menettäneen järkensä?
No, marraskuulle saattaa olla tiedossa
ohjelmaa. Tanskasta saattaa tulla joitain lähetyssaarnaajia käymään. Se
olisikin mielenkiintoista. En ole ennen tavannut lähetyssaarnaajia. Tosin ensi
viikolla saatamme tutustua erääseen suomalaiseen lähetyssaarnaajaan, joka on
paikkakunnalla käymässä. Saattaa myös käydä niin, että mitään ohjelmaa ei ole
koko marraskuussa, tunteja perutaan elo-syyskuun malliin ja muumioidun omaan
kammariini.
 |
| Team photo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.