Vientiane – Lisäaikaa rajan takaa

Yritimme hakea viikko sitten perjantaina pidennystä viisumiimme Phitsanulokista. Despoottimainen ja omasta valta-asemastaan innostunut miesvirkailija, jonka vinossa hymyssä oli jotain erittäin pelottavaa, sai meidät muuttamaan mieltämme viisuminhakupaikasta – yhdessä Sathiyan ja Prayoonin kanssa totesimme viikko sitten lauantaina, että helpompaa kaikkien kannalta olisi tehdä useamman päivän viisuminhakumatka rajan, vuorien ja Mekongin toiselle puolelle Laosiin.

Osasimme varautua täyteen bussiin, joten ostimme liput jo lauantaina. Sunnuntain Prayoon yllätti meidät ja oli jo 15 minuuttia ennen sovittua aikaa pihalla pickupillaan. Noin kuuden tunnin matka (217 bahtia) Udon Thaniin sujui mukavasti, kun bussikuski oli varannut kahdelle farangille paikat eturivistä jo Philokissa. Dansaihin saakka kauniit vuorimaisemat olivat ennestään tuttuja. Ennen Loeita pehmeät vuoret muuttuivat jyrkemmiksi ja niitä tuntui pistelevän ylös ympäröivästä maasta täysin satunnaisesti. Korkeat harjanteet olivat kuin jättiläisen sormiensa väliin puristamaa pehmeästä punaiseksi kiveksi kovettunutta maata.

Udon Thanissa vaihdoimme bussia ja jatkoimme matkaa Nong Khaihin (35 bahtia). Menomatkalla kävimme vain kaupungin bussiasemalla, josta tuktuk vei meidät (yht 100 bahtia) rajalle eli Thaimaan päähän Thai-Lao Friendship siltaa. Rajan ylitys sujui kuin tanssi: thaiviranomaisilta leimat passeihin, 20 bahtin hinnalla bussikyyti sillan ja Mekongin yli, ulos bussista ja Laosin viisumin hakupaperien täyttö sekä palautus (maksoin bahteilla hieman dollarihintaa korkeamman hinnan 1500 bahtia kuukauden viisumista). Leimat passeihin ja raja oli onnistuneesti ylitetty alle puolessa tunnissa.

A  Laotian tuktuk

Rajalta on reilut 30 kilometriä Vientianeen. Puolen tunnin ajomatkan (taksilla 300 bahtia) puolessa välissä aloin ihmetellä, miksi taksi ajaa väärällä puolella tietä. Onneksi tajusin olla hiljaa, kun hetken kuluttua hitaalla käyvät aivoni muistivat, että myös oikeanpuoleinen liikenne on mahdollista, jos kaikki ovat sopineet sitä käytettävän. Iltarusko ja vaaleanpunainen pölyinen ilma olivat joen toisella puolella erilaisia kuin Nakhon thaissa. Nakhon thaissa aurinko painuu vuorten ja puiden taakse jo kauan ennen kuin laskee. Niinpä palavan punainen ja suuri aurinko horisontissa jossain Vientianen takana oli ensimmäinen laskeva aurinko, jonka Kaakkois-Aasiassa näin.

 

Vientiane street view

Illan päätteeksi edessä oli hotellin metsästys. Ensimmäinen osoitteemme Hôtel Khamvongse oli illalta jo täynnä. Palasimme sinne kuitenkin varaamaan huoneen seuraavaksi illaksi, kun kävi selväksi, että kakkosvaihtoehto, johon mahduimme ensimmäiseksi yöksi, Auberge Sala Inpeng, oli taas seuraavaksi yöksi täyteen varattu. Vientiane tuntui olevan puolityhjä. Turisteja oli Irenen mielestä todella paljon, minun mielestäni kourallinen. Näiden kahden paikan täyttymisen laitoimme siis Tripadvisorin positiivisten arvioiden syyksi.

Illallispaikaksi valitsimme guest housen nurkan takaa ja lounarista löytyvän Le Vendomen, jonka ranskalainen ruoka oli Irenelle pettymys, minulle uusi kokemus. Söin elämäni ensimmäisen soufflén.

Our bungalow in Auberge Sala Inpeng

Steamy picture of Sala Inpeng's breakfast: a croissant and banana slices

Souffle at Le Vendome