Uusia seikkailuita

Kulman takana odottaa taas uusia sopivan kokoisia seikkailuita: perjantaiaamuna Nakhon thai saa jäädä rauhaan kuukaudeksi. Irenen kotiinlähtö on samanaikaisesti tuonut mietteitä syksyisestä Suomesta mieleen. Ja alakerran keittiön tavaroiden muuttaminen yläkertaan on aiheuttanut pientä aivojumppaa. Koen siis samanaikaisesti matkakuumetta, koti-ikävää ja muuttostressiä.

Askeettinen huoneeni alkaa huolestuttavasti muistuttaa jo jotain muuta kuin guest house huonetta, kun Irenen ylimääräinen tuoli löysi uuden paikan jääkaappini vierestä, keittiön metallisen hyllykön kannoin työpöydän viereen ja vielä pitäisi löytää paikka toiselle pöydälle, jolle saisin sijoitettua astioiden kuivaustelineen, mikron, vedenkeittimen ja leivänpaahtimen. Irene yrittää syödä pitaijoita niin paljon, että niitä ei tule kotimarketin hedelmätiskillä suuren suuri ikävä.

Minä sen sijaan ihmettelen, miltäköhän faija näyttää, kun tavataan neljän kuukauden tauon jälkeen sunnuntaina. Rinkan sisällön kuukaudeksi olen jo hahmotellut mielessäni. Pakkaamiselle on hyvin aikaa torstaina. Seuraavista neljästä viikosta kolmen viimeisen ohjelma on edelleen auki. Menen varmaan sinne, missä sää vaikuttaa suotuisalta. Kiipeily Krabilla, Trangin saaret, viisumin hakumatka Malesiaan sekä Ko Pha Ngan-Ko Tao akseli kiinnostaisivat. Ensin kuitenkin taidan jäädä hetkeksi pohjoiseen. Siellä voisin tutustua elefantteihin sekä meditaatioon ja ehkä myös thairuoan saloihin, jos emme faijan kanssa yhdessä ehdi kurssille.

Ensin kuitenkin juhlitaan Irenen läksiäisiä, viedään hänet kentälle Philokiin, siivotaan alakerran keittiö ja pakataan rinkka.