Nong Khain kautta kotiin

Viikko sitten keskiviikkona palasimme takaisin Thaimaahan. Vietimme yhden yön Mekongin toisella puolella Nong Khaissa, joka on viehättävä rantakaupunki. Toki siellä ei ole hiekkarantaa vaan parin kilometrin mittainen rantakatu, joka toi mieleeni etelä-Englannin rantakaupungit. Nong Khaissa yövyimme Mut Mee guest housessa ilmastoidussa huoneessa (800 bahtia). Huoneissa valinnan varaa olisi ollut enemmänkin, myöhemmillä reissuilla pitänee valmistautua säästökuuriin, yhteisvessoihin ja tuulettimiin ilmastoinnin sijaan. Onnistuimme taas valitsemaan kaupungin suosituimman paikan – illalla rannan ravintolat olivat toinen toistaan tyhjempiä, mutta Mut Meessä ei ollut enää kuin muutama vapaa huone.

Nong Khai side of Mekong - Frindship Bridge somewhere in the horizon

Nong Khai Senior Citizen Taiji Club

Meillä ei ollut aavistustakaan Udonista Nakhon thaihin kulkevien bussien aikatauluista, joten lähdimme mahdollisimman aikaisin Nong Khain linja-autoasemalle. Guest housen kulman takana kanavartaat grilliin jättänyt tuktuk-kuski/kadunvarsiravintoloitsija kyyditsi meidät dösärille jo ennen kello seitsemää ja bussi Udoniin oli sopivasti lähdössä (se jäi tietenkin odottamaan meitä, kun huomasi tuktukin tulevan asemalle). Udon Thanissa aikataulut selvisivät thain ja englannin kielien sekoituksella ja saimme liput yhdeksältä aamulla lähtevään bussiin.

Water level was high

Long boat from Laos

Bussi ei ollut nähnytkään sitä ykkösluokkaa, jossa matkustin Bangkokiin, vaikka sen nokassa komeilikin ykkönen ja jopa ruoka (muovikuplaan pakattu custard cake) kuului hintaan. Ilmastointi hönkäili laiskasti, penkit olivat kokeneet kovia, jalat mahtuivat lähinnä käytävälle ja istuimet olivat mukavasti muovia, joten takapuoli ja selkä olivat litimärkiä seuraavat kuusi tuntia. Loein jälkeen alkanut vuorten ylitys oli tahtojen taisto bussin moottorin ja kuskin välillä. Välillä piti ottaa useamman mutkan verran takapakkia, hengittää sisään ja kokeilla uudelleen, jos bussi vaikka pääsisi kipuamaan rinteitä ylös eikä alaspäin. Kaikesta huolimatta selvisimme takaisin kämpille ja nyt passissa komeilee oleskelulupa viisumin muodossa 28.10 saakka.

Sun setting over Mekong