Draamaa ja vaarallisia tilanteita Thaimaan tapaan

Lapsilla on aina perjantai-iltaisin ohjelmaa, jota asuntolan ”opiskelijakomitea” järjestää. Lapset kootaan kirkkoon ja vanhemmat lapset, komitean jäsenet, leikittävät ja laulattavat muita. Uskaltauduin viime perjantaina taas vaihteeksi mukaan. Tunnin huutoon, meteliin ja juoksemiseen on oltava henkisesti valmistautunut, vaikka oma osanotto rajoittuisikin pelkkään valokuvaamiseen ja vierestä seuraamiseen.

The kids taking part in the activities students have organized for Friday night

Asuntolassa koetaan jatkuvasti jonkinlaista draamaa. Viime aikoina sitä on aiheuttanut yksi työntekijöistä, Ti, joka väsyneenä työmääräänsä suuttui ja hävisi. Pian selvisi, että hän oli lähtenyt Phitsanulokiin sukulaisten luo ja on itse asiassa vakavasti sairas. Lisää draamaa aiheuttaa asuntolassa syntynyt rakkaustarina. Abin ja Ten täytyy nyt vahtia öisin, että tarinan osapuolet eivät karkaa salaisille treffeille yön pimeään.

Thiraphong, Anuwat, Kamonpop and Wichian

Minun matkani asuntolan aktiviteetteihin lisäsi draamaa, ainakin henkilökohtaista, ja lähestulkoon loppui alkuunsa. Naapurimme, vesipuhvelit, olivat kuten tavallista hiekkatiemme vieressä ruokailemassa. Niistä toinen oli päättänyt parkkeerata keskelle tietä. Minä en oikein tunne oloani kotoisaksi isojen eläimien seurassa, en ole viettänyt tarpeeksi (siis en yhtään) aikaa maatiloilla tai hevostalleilla.

Ensin ajattelin, että ehkä puhveli siirtyy, jos kävelen lähemmäksi sitä. Ei mitään vaikutusta. Sitten jäin hetkeksi pohtimaan kummalta puolelta puhvelia minun kannattaisi yrittää ohi. Sitä miettiessäni puhveli kääntyi minuun päin ja tutkittuaan hetken kananmunan kokoisilla mustilla silmillään päätti lähestyä minua. Analysoin nopeasti tilanteen ja totesin ainoan mahdollisen pakoreitin olevan takaisin guest houselle päin. Päätin kuitenkin ensin yrittää hätistää puhvelia pientareen puolella heiluttelemalla vihreitä mukaan ottamiani kumisaappaita ja huutamalla ”Tshuu tshuu” (varmaankin thainkielinen käännös ”hus hus”:ille). Ei onnistunut, joten kokeilin vielä puhvelin vakuuttamista suomeksi siitä, että nyt olisi ihan hyvä idea siirtyä pois tieltä. Sekään ei mennyt perille (totesin puhveleiden olevan harvinaisen hölmöjä eläimiä, pihan Turrekin ymmärtää jo suomea ja se ei vaikuta miltään ruudinkeksijältä), joten aloin hitaasti kävellä takaperin takaisin guest houselle. Tässä vaiheessa puhveli päätti liikuttaa raskasta takapuoltaan sen verran, että se kääntyi poikittain tielle.

Waving these rubber boots in the air didn't help - buffalo wouldn't move

Hetken kävelin yhden askeleen eteen, pari askelta taakse samalla höpöttäen puhvelille suomeksi ja sitten se jostain syystä otti yhden askeleen pellolle päin vapauttaen minulle kulkureitin takaansa. Kun sydän laukaten pääsin loput n. 8 metriä asuntolalle, sain kuulla, että Ab oli löytänyt kobran keittiöstä ja se oli nyt saatu tapettua. En siis päässyt kilpailemaan kauhutarinallani vaan hävisin ennen kuin olin edes ehtinyt aloittaa kertomusta hengenvaarallisesta 20 metrin matkastani guest houselta asuntolalle.

P.S. Kenkärivistöni saattaa näyttää liioitellulta...mutta puolustuksekseni on mainittava, että 6 paria kenkiä on noin 94 paria vähemmän kuin kaapeissani Suomessa ja laitimmaiset sandaalit ovat lahjoitus Ireneltä. Suomesta asti kannoin vain violetit addun sandaalit, jotka vinkuvat kävellessä - siksi piti hankkia uusia sandaaleja. Ja beiget sandaalit ovat edustus- ja opetussandaalit. Niissä on vähän korkoa, joten niillä jaksaa seistä luokan edessä pari tuntia tai kävellä kaupungilla.