Kielimuuri välissämme on

Kaikki hetket täällä eivät ole yhtä ruusuilla tanssimista. Koti-ikävä on tunne, jota en ollut vuosiin kokenut. Nyt diagnosoin epämääräisen ahdistuksen tunteen palleassa ikäväksi. Koti-ikävä on toisaalta kiva asia: pitää lähteä aika kauaksi ja aika pitkäksi aikaa, että sen saa aikaiseksi. Yritän nyt siis nauttia niistäkin hetkistä, kun kaipaan Suomen kesää, siideriä ja kavereita.

Hyvin paljon aikaa kuluu siihen, kun yrittää saada netin toimimaan

Toisinaan (tai no, usein) täällä saa hakata päätä seinään, kun yrittää saada itsensä ymmärretyksi. Thaimaalaiseen kielenkäyttöön kuuluu se, että kysymyksiin ei vastata "ei" vaan aina "kyllä". Jos siis kysyy esimerkiksi lähdemmekö viikonloppuna lauantaina tai sunnuntaina johonkin, vastaus on ihan varmasti "yes".  Sitten pitää vain yrittää muotoilla tarpeeksi monta uutta kysymystä, joilla saa selvitettyä sen, tehdäänkö jotain, ja jos tehdään, niin mitä ja ketkä tekevät. Ja jos jollakulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä puhun, hän nyökkäilee innokkaasti vastaukseksi. Silloin kannattaa luopua toivosta, että tulisi ymmärretyksi.

Aika usein huomaan luovuttavani. Antaa olla, mai pen rai. Kielimuuri on ja pysyy, voin vain toivoa sen hieman madaltuvan seuraavien kuukausien aikana. Pientä stressiä aiheuttaa myös se, että osittain kielimuurista johtuen olemme suuren osan ajasta täysin ulkona siitä, mitä tapahtuu. Ympärillämme puhutaan thaikielellä siitä, mitä seuraavaksi tehdään, missä syödään lounasta, mitä opetamme, kenelle ja milloin. Kaikki tämä jää tietenkin kääntämättä englanniksi. Lopputulos on se, että seisomme hölmöinä tumput suorassa, emmekä käsitä, että esimerkiksi ainoasta englannin kielellä sanotusta sanasta "motorcycle" (muodossa ”motorsai”, jota seurasi merkitsevä katse ja käsien nostaminen ilmaan, ikään kuin mopon sarville), meidän olisi pitänyt ymmärtää hakea mopomme asuntolalle, jotta voisimme kaikki mopoilla lounaalle. Tai istumme autossa eikä meillä ole aavistustakaan, mihin olemme menossa ja kuinka pitkäksi aikaa.

Turha minun on väittää, että ikävä, kielimuuri tai pihalla oleminen olisivat tulleet yllätyksinä. Jokaista näistäkin ongelmista tulin tänne hakemaan. Jos en kohtaisi pieniä vastoinkäymisiä, en voisi sanoa sopeutuvani paikalliseen kulttuuriin.