Olemisen sietämätön keveys - The unbearable lightness of being

Taistelen täällä päivittäin huonoa omaatuntoa vastaan. Huonoa omaatuntoa, joka syntyy siitä, että jollain tasolla ajattelen laiskottelevani. Sinänsähän se ei pidä paikkaansa - töitä teen kuitenkin joka arkipäivä, usein jonkin verran viikonloppuisinkin. Mutta aikaa kaikkeen omaan puuhailuun jää yllin kyllin. Irenen kanssa mietimme yksi päivä, että täällä olo on kuin olisi mökillä kesälomalla ilman pakollisen työleirin osuutta. Syömme päivittäin ruoat ravintolassa, joten ruoanlaittoon ei kulu aikaa. Tiskaamiseenkin kuluu vain muutama minuutti koko päivässä.

Teaching the bigger children

Aamuisin kuuden, seitsemän aikaa herättyäni, lueskelen tai kirjoitan hetken. Sen jälkeen joogaan ja parin tunnin heräilyn jälkeen on aamupalan aika. Aamupäivällä meillä on päivästä riippuen opetusta asuntolan työntekijöille (ryhmään on liittynyt nyttemmin myös Honda-mies, eli meille mopon myynyt Wau), opetuksen suunnittelua, asuntolan töissä auttamista tai Interpedian blogin kirjoittamista. Tiistaiaamuisin käymme opettamassa englantia läheisessä koulussa. Irene opettaa yläaste- ja lukioluokkia, minä ala-astetta.

Bangkok Days - the 1st novel I finished while here

Lounas täällä syödään 12 tai 13 aikaan. Jos meillä ei ole ollut aamulla opetusta, käymme keskenämme lounaalla. Jos opetusta on ollut, saamme oppilaistamme tai opettajatovereistamme seuraa. Lounaan jälkeen meillä on aikaa joko jatkaa töiden tekoa, käydä Nakhon thain torilla ostoksilla, pestä pyykkiä tai puuhailla omiamme.

Toistaiseksi opetamme asuntolan lapsille englantia kolmena iltana viikossa. Alun iso ryhmä on jaettu kahtia, 8-11-vuotiaiden ryhmään ja 12-18-vuotiaiden ryhmään. Näiden ryhmien välillä vuorottelemme Irenen kanssa opettajina viikoittain. Varsinaisten opetustuntien lisäksi oleilen asuntolalla muutenkin. Pikkuhiljaa lapset uskaltavat jo vastailla englanninkielisiin kysymyksiini ja osa jää jopa keskustelemaan. Noin neljäsosa lapsista ei kuitenkaan osallistu enää tunneillemme ja heidän kanssaan juttelukaan ei yleensä onnistu - tervehdyksiäni ei noteerata lainkaan.

Opetuksen jälkeen palaamme pimeää hiekkatietä takaisin mökillemme ja on illallisen vuoro. Sitten onkin enää reilu tunti aikaa lukea, surffailla netissä, katsoa TV:tä tai jutella Irenen kanssa ennen kuin annan periksi haukotuksille ja menen nukkumaan.

Thai Ways - book about Thai culture

Periaatteessa viikonloput ovat meille vapaita. Jos kuitenkin olemme täällä Nakhon thaissa lauantaina, olemme menneet asuntolalle istuskelemaan päivällä ja joko tehneet omia töitämme tai auttaneet Tetä hänen töissään. Usein samalla on tullut katseltua jotain leffaa thaiksi toimiston koneelta lapsilauman kanssa.

Viikonloppuisin minulla on ollut myös aikaa opiskella thaita. Tarkoitus olisi, että Prayoon opettaisi meille thaita aina maanantaisin - toistaiseksi yksi opetuskerta on toteutunut. Olen huomannut thain taitamisen auttavan opetuksessa. Sanomalla opettamani englanninkieliset sanat thaiksi tai toistamalla kysymykset englannin lisäksi thaiksi, voin varmistaa, että opettamani asiat menevät perille. Guest housen askeettisessa huoneessani syvennyn siis pari kertaa viikossa thaikielen sanojen ja kirjaimien ihmeelliseen maailmaan.



Thai studies



In English:

I can’t help feeling lazy here. Although I work practically every day I still have loads of time for just being or doing my own stuff. According to Irene, it might take some time to come over this guilt feeling.

Every morning I wake up at six or seven. Then I have time to read, write diary or blog and practice yoga. Three times a week, we have an English lesson to the dormitory’s workers at 10 am. On Tuesdays we have to be early on the move – we teach kids at local school for two hours starting 9.30 am. I’ve been teaching primary school classes. Lunch is normally eaten at noon. We never cook lunch, either we go to a restaurant or we eat something we or someone else has picked up as take away from a restaurant, street side vendor or market.

In the afternoon we work at the office or in our rooms. We might help Te with his work, plan classes or write our blogs. We have time also for going to the market or for washing laundry. Three times a week we have English classes for the children of the dormitory at 6.30 pm. After, it’s time for dinner and in a few hours I feel so tired I’ll head to bed.

So the days pass without too much stress, working and doing things I rarely had time for in Finland. Sometimes I just sit outside watching the sun go down and look at the mountains thinking of nothing for half an hour. I wish I remember how to just be next spring…