Miehet maskeissa - Phi ta khon

Viime viikolla kuulimme koulumme opettajilta, että tulevana viikonloppuna olisi läheisessä, noin 40 km:n päässä sijaitsevassa Dansain kaupungissa vuosittainen Phi ta khon festivaali. Päätimme kysellä asiasta keskiviikon tunnilla asuntolan työntekijöiltä ja saimme tietää, että se olikin jo kyseisen viikon viikonloppuna. Tästä innostuneena ongimme hieman tietoa internetin syövereistä (googlettamalla löysi muutaman kirjoituksen) ja totesimme, että haluamme ehdottomasti lähteä festaroimaan.

Nakhon thaista pääsee Dansaihin bussilla. Meiltä tämä kokemus jäi kuitenkin väliin, koska Sathiyalta saamamme bussiaikataulun mukaan olimme linja-autoasemalla klo 8.30 odottamassa bussia, joka oli lähtenyt jo klo 8. Johdonmukaiseen thaimaalaiseen tapaan Dansai-Phitsanulok aikataulut olivat linja-autoaseman seinällä niin, että otsikon Nakhon thai-Dansai alla olevat lähtöajat tarkoittivat Phitsanulokiin meneviä autoja. Olimme yrittämässä uudestaan klo 10 bussiin, mutta Prayoon ehtikin soittaa siinä välissä meitä dösärille ja takaisin kuskanneelle Telle ja ilmoittaa, että hän lähteekin Sathiyan kanssa viemään meitä (mitään lähtökellonaikaa ei ilmoitettu, joten ihmettelimme aikamme asuntolan toimistossa, kunnes noin tunnin kuluttua Prayoon tööttäili pihalla).

Phi ta khon hahmoja tanssimassa / Phi ta khon characters dancing

Puolilta päivin pääsimme siis viimein lähtemään. Matka Phi ta khoniin oli ensimmäinen myös Sathiyalle, Prayoonille ja heidän mukaantulleille lapsilleen. Suuntasimme siis Prayoonin pick-upin nokan kohti pohjoista lapset takaronkissa - hihittäen ja huutaen kiemuraisen tien jokaisessa mutkassa. Tie kohosi ylös tumman vihreiden vuorten rinteitä ja kilometrien taittuessa tasaisen maan riisipellot vaihtuivat kukkuloita ylöskipuaviksi maissipelloiksi.

Irene sai minutkin kuvaan / For once I'm in one of my photos

Dansaihin saapumisessa oli jo suuren kaupungin tuntua. Vaikka kaupunki onkin kooltaan Sathiyan mukaan Nakhon thain kokoinen, kasvaa se moninkertaiseksi Phi ta khonin aikana. Pääkadun varsi oli molemmin puolin täynnä parkkeerattuja pick-upeja ja mopoja. Phi ta khon juhlallisuudet keskittyivät yhden muutaman kilometrin mittaisen kadun varrelle. Heti sen alussa näimme ensimmäiset festivaalin tunnusmerkit eli phi ta khon hahmot tanssimassa naamioissaan ja asuissaan (phi tarkoittaa suomeksi haamua tai henkeä). Asuihin pukeutuneiden miesten, naisten ja lasten takapuolten päällä kilisivät kellot ja he kantoivat hedelmällisyyttä tuovia falloksen muotoon veistettyjä puisia aseita (joilla humalaisimmat sitten tökkivät naispuolisia ohikulkijoita). Kadun varrella oli vieri vieressä kojuja, jotka myivät t-paitoja ja muuta sälää, ruokaa tai matkamuistoja. Paikalliset ottivat kuvia. Tapahtumien keskipisteenä oli temppeli ja sen edessä oleva aukio, jossa eri koulujen lapset esiintyivät. Mielenkiintoisesti viritetty äänentoisto uhkasi kuuloa.

Dansai

Juhlat olivat alkaneet jo perjantaina ja lauantaiaamun paraatikin oli jo ehtinyt hajaantua ennen perille saapumistamme. Heti saavuttuamme bongasin muutaman Nakhon thaissa harvinaisemman nähtävyyden: farang-miehiä thaivaimoineen. Iltapäivän edetessä tein näköhavaintoja lisäksi ihan oikeista turisti-farangeista, joita sitten estottomasti tuijottelin. Lupasin itselleni, etten enää tämän jälkeen ihmettele edes suomeksi paikallisia lapsia ja aikuisia, jotka Nakhon thaissa tuijottavat vuorostaan minua ja Ireneä.

Phi ta khon juhla on alkanut kyläläisten tavasta tehdä sadekauden alkaessa uhrauksia Buddhalle ja hengille, jotta henget soisivat runsaat sateet pelloille eivätkä lähettäisi tauteja kyläläisten riesaksi. Tähän uhrausten ja pelottelun festivaaliin on yhdistetty läheiseen jokeen marmorikappaleeksi muuntautuneen munkin, Phra Up-pa-kudin, palvonta.

Lauantaina juhla huipentuu saattueeseen, jota johtaa pieni yläilmoihin alustalle nostettu buddha-patsas. Patsasta seuraa kolme munkkia omilla alustoillaan risti-istunnassa. Alustoja kantaa ryhmä miehiä yrittäen pudottaa munkit alustoiltaan. Munkkien kasvoilla ilmekään ei värähdä. Viimeisenä saapuu valkoisiin pukeutunut Dansain alueen miespuolisten henkien ”päällikkö” oksista tehdyllä ratsullaan. Hän heittelee onnea tuottavia kolikoita ja seteleitä ihmisjoukkoon. Saattue kiertää temppelin kolmesti ennen kuin henkipomo ja munkit laskeutuvat kulkualustoiltaan ja jatkavat seremoniaa temppelissä. Kuulemme vielä rakettien ampumisen ääniä kävellessämme takaisin autolle.

Kulkue temppeliin / The procession arriving to the wat

Automatkalla takaisin näimme ja koimme pohjois-Thaimaan vuoriston kauneuden. Syvän vihreät samettiset laaksot ja kukkulat reunustivat pehmeinä kiemuraista tietä ja laskeva aurinko kultasi pellot. Taivaalla vaeltavat pilvet heijastuivat riisipeltoja peittävän veden pinnasta. Kukkuloiden huipuilla kohosi bambusta tehtyjä majoja, joihin kuvittelin ihmisiä asumaan kirjavista kankaista kiedotuissa hameissaan ja topeissaan.

Lisää kuvia Phi ta khonista löytyy flickr-albumistani.