Aloitin astangajoogan lähestulkoon kolme vuotta sitten. Harrastus on ollut suht säännöllistä, mutta melko vähäistä. Olen taistellut samojen asanoiden (asentojen) kanssa jo muutaman vuoden. Täällä aamuisin käytössäni on kaikki maailman aika ja juoksulenkeille en ole kehdannut lähteä ennen aamukuutta (ainoa aika, jolloin puolen tunnin lenkki pyörtymättä kuumuudesta voisi periaatteessa olla mahdollinen), joten joogasta on tullut päivittäinen harrastus.
Joku voisi väittää, että säännöllisen harrastamisen tuottamat tulokset eivät voi olla yllätyksiä, mutta kyllä minä olin yllättynyt, kun sain ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen nostettua itseni lattialta siltaan. Tai kun jalkani pysyivät päällä seisonnassa vatsani päällä koukussa jo useita hengityksiä. Vielä ei tosin ole pelkoa siitä, että saisin jalat suoristettua. Ehkä syyskuussa.
Hurahdin luonnonkosmetiikkaan ja luomuruokaan niin ikään viime vuoden aikana – ehkä seurauksena joogasta, ehkä syynä oli molempien trendikkyys (ovatko edes trendikkäitä, en tiedä...). Dödö siis vaihtui alumiinittomaan versioon, brändätyt rasvat kookosöljyyn ja Ruohonjuuresta tuli säännöllinen ostoskohde. Täällä Thaimaassa olen saanut unohtaa luomun olemassaolon. Kookosöljyä löytyi yhdestä kemikaaliosta ja sitä läiskin päänahkaani, joka ei ole tottunut kaupan shampooihin. Kainalot pysyvät kuivina taas alumiinin avulla. Ruoan mahdollisista myrkyistä ei ole mitään mainintoja, ja suurin osa ostoksista tulee tehtyä kuitenkin toreilta. Hyvää ei kuitenkaan lupaa se, että esimerkiksi meidän taloutemme tiski- ja pyykinpesuvedet laskevat suoraan viereisille riisipelloille.
Syksymmällä pitänee ottaa takaisin takapakki hippiasteikolla. Voisin mennä pariksi viikoksi johonkin temppeliin meditoimaan tai joogakurssille. Suuremmista kaupungeista saa huhujen mukaan kasvisruokaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.