Seuraavan kirjoituksen sisältö on tuskin kovinkaan kiinnostava muille kuin läheisimmille sukulaisilleni. Ne, joita terveydentilani täällä kaukana kiinnostaa, voivat siis jatkaa lukemista, muille suosittelen tämän kirjoituksen ohittamista. Niin, terveisiä mummille ja Eskolle, mummulle sekä vaarille – tiedän teidän seuraavan blogiani joko jonkun muun avustukselle tai itseksenne. Ja Päiville kiitokset kirjeestä, en tiennytkään, että kirjoitat niin kauniisti. Lupaan kirjoitella takaisin päin jossain vaiheessa.
Lihansyönnin yhtäkkisestä aloittamisesta ja paikallisen bakteerikannan eroista huolimatta, en ole toistaiseksi saanut mitään vatsatautiin viittaavia oireita. Itse asiassa siltä osin olen voinut täällä paremmin kuin Suomessa (kukaties syynä on ollut kanan comeback ruokavaliooni, kuitenkin aion palata takaisin lihattomaan ruokaan heti, kun se on mahdollista). Malariaa vastaan syömäni Lariam-lääkitys ei ole myöskään tuottanut pelkäämiäni seurauksia. Suomessa lukemani lyhyen novellin mittainen kertomus mahdollisista sivuoireista on jäänyt osaltani kokematta.
Viime viikonloppuun saakka onnistuin olemaan polttamatta itseäni, nyt yritän suojata pinkkiä ihoani vaatetuksella. Vielä sunnuntaina iloisesti punertaneet käsivarret alkavat jo lähestyä toffeen väriä. Hyttyset tai muutkaan ötökät eivät ole häirinneet, hyttysmyrkkyä tulee käytettyä vain silloin tällöin. Kaiken kaikkiaan olen ollut täällä terveenä, elämäntavat ovat säännölliset, en ole nälkäkuoleman partaalla, nukun hyvin ja olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.