Nakhon thain kirjakerho – Nakhon thai Book Club

Irenen läppäri irtisanoutui kohta kaksi viikkoa sitten. Keväällä hankittu mini-HP päätti lopettaa latautumisen. Jo sitä ennen luimme molemmat ahkerasti, lainailimme luettuja kirjoja toisillemme ja tilasimme uusia kirjoja netistä. Lukemisvauhti ja –into moninkertaistui, kun HP jäi määrittelemättömän pitkälle virkavapaalle (odotamme edelleen sitä seuraavaa Phitsanulokin reissua, jolla saisimme työluvan viimein hakuun ja Irenen läppärin korjaukseen) ja oma Asukseni sai luvan totutella yhteishuoltajuuteen.

Viime syksynä, kun tutustuin Ireneen, ensimmäinen asia, jonka huomasimme meitä yhdistävän (saman vapaaehtoistyöpaikan lisäksi) oli lukeminen. Täällä olemme onneksemme huomanneet pitävämme samantyyppisistä kirjoista. Jo aiemmassa postauksessa mainitsemani Lawrence Osbornen Bangkok Days oli ensimmäinen kirjakerhomme molempien jäsenten lukema kirja. Siitä pidimme molemmat ja osittain kyseisen kirjan vuoksi minulla onkin kiire päästä Bangkokiin. Osborne kuvaa kirjassa omaa eloaan 80- ja 90-luvun Bangkokissa ja upottaa väleihin kertomuksia thaikulttuurista ja –tavoista. Jos saan aikaiseksi, niin laitan kirjan postilla Suomeen faijalle – se olisi hyvää lentomatkalukemista tänne tullessa.

Seuraavaksi kirjakerho innostui Colin Cotterillin dekkarisarjasta, jonka kaksi osaa Irene sai ystävältään mukaan tänne. Sarja kertoo Laoslaisen patologin, Dr.Sirin seikkailuista 70-luvun kommunistisessa Laosissa (ja Kambodzassa, johon juuri aloittamassani sarjan osassa matkataan). Dr.Siri muistuttaa hieman Botswanalaista Mma Ramotswea (tosin itse pidän enemmän Siristä, johon vanha hmong-shamaani on kuoltuaan muuttanut asumaan henkenä ja joka on 70-vuotias ja korvia myöten rakastunut saman ikäiseen tuoreeseen vaimoonsa).

The second of Thai culture books that Irene brought here: Culture Shock Thailand and  first of the Dr.Siri books that I read

Kolmas yhteiseen lukemistoomme päässyt kirja on Rosamund Luptonin Afterwards. Sekin on ihan kelpo lukemista lomalle tai bussimatkoille. Tahmean alun jälkeen innostuin kunnolla ja lopun luinkin sitten parissa päivässä. Kirjassa kerrontatapa on poikkeuksellinen, ei tosin mitenkään täysin uusi keksintö (mieleeni tuli Lisa Seen Peony in Love). Kokonaisuudessaan kirja oli melko hyvä, Irene taisi tykätä enemmän kuin minä.

Toin Suomesta viime kesänä hankkimani Georgina Hardingin Spy Gamen. Se kertoi tarinan tytöstä, jonka äiti kuolee yllättäen 60-luvun Englannissa ja siitä, kuinka tyttö aikuiseksi kasvettuaan alkaa selvittää, kuka ja mitä äiti oikein olikaan. Pidin kirjasta valtavan paljon, Irene ei vuorostaan innostunut yhtä paljoa.

Afterwards and Spy Game -we  liked both of these

Lisäksi taistelimme molemmat loppuun ainoan Phitsanulokista löytyneen englanninkielisen romaanin – thaimaalaisen Pensri Kiengsirin Arrival of Dawnin. Pensri oli päätynyt kääntämään thainkielisen alkuperäisteoksen itse englanniksi; tulos oli…mielenkiintoinen. En suosittele tätä lähestymistapaa muille kirjailijoille. Kirja kertoi thaimaalaiskiinalaisen perheen tytöstä, joka alistuu äitinsä tahtoon ja raataa koko elämänsä tehden töitä äidilleen ja sisaruksilleen, hyläten kaikki eteen tulevat mahdollisuudet päästä naimisiin (joka on tietenkin kaikkien naisten unelma). Kirja tarjoaa elämänohjeen buddhalaiselle, joka haluaa syntyä seuraavassa elämässä parempaan elämään – miehenä.

The only interesting in this book was the way it described a  Chinese-Thai family

Oma pitkäaikainen projektini (luettavana jo reilun kuukauden) on ollut Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä. Se on vuorotellen ärsyttänyt ja miellyttänyt minua. Aika vanhahtavaa tekstiähän tuo on, mutta toisaalta runsas kuvaileva suomenkieli on ihan hyvää vastapainoa kaikille englanninkielisille pokkareille, joita täällä on tullut luettua.

My current projects

Kirjakerholla on jo monta uutta teosta jonossa. Viikonloppuisin saatamme viettää iltoja viihdyttäen toisiamme kirjasuosituksilla ja etsien netistä lisää luettavaa. Meillä alkaa olla täällä ihan mukava kirjasto koossa. Harmi vaan, että koko kylästä ei taida löytää niin sujuvaa englantia puhuvaa ihmistä, että kirjastostamme olisi täällä mitään hyötyä.

In English: In Nakhon thai there’s nothing much to do - only rice paddies and water buffaloes. So our favorite hobby has been reading. We have been ordering books online and borrowing to each other the few books that we brought here from Finland.

Lawrence Osborne’s Bangkok days was the first of our shared experiences and I’d recommend that one for anyone coming to Bangkok. Other finding was Colin Cotterill’s crime novel series about Dr.Siri located in 70’s Vientiane. The two books of the series that we have here are especially interesting as they describe the northern way of life and hmong-tribe – Laos is only a couple of hundred kilometres from here and the language as well as the culture on both sides of the Mekong are similar.