Byrokratiapäivä Phitsanulokissa - Red tape and rain

Viime viikolla otimme puheeksi työluvan hankkimisen. Periaatteessa Nakhon thaissa voisi huoletta olla vapaaehtoistöissä ilmankin työlupaa, mutta Hallelujah dormitoryäkin pyörittävän Full Gospel Churches of Thailand järjestön toimintaan osallistuvan, muualla Thaimaassa asuvan, suomalaisen Milkan mielestä, työluvan hankkiminen meille olisi hyvää harjoitusta isännillemme.

Keskiviikkoaamuna yhdeksän aikaan saimme sitten soiton Sathiyalta: tänään lähdettäisiin Phitsanulokiin työlupaa hankkimaan. Kävelimme kymmeneksi asuntolalle ja Prayoon olikin siellä jo – edessään kunnioitettava kasa thainkielisiä papereita. Näistä yhdet saimme täytettäväksemme. Pyöriteltyämme papereita reilun tunnin ajan, päästiin matkaan kohti P-lokia. Mukaan tulivat yllätykseksemme myös kaksi Sathiyan toisessa projektissa työskentelevää miestä. Heidän tarkoitus oli hankkia laattoja ja lamppuja rakenteilla olevaan kirkkoon. Toinen miehistä kiipesi etupenkille ja aloitti Phitsanulokiin saakka kestäneen monologin aiheesta x ja toinen kapusi takakonttiin.

Phitsanulok railwaystation

Thaimaassa automatka ei ole mahdollinen ilman eväitä ja ruoka on aina kaikkien mielessä. Minäkin olen jo sen verran sopeutunut, että ajatuksissani on jatkuvasti, milloin saan seuraavan kerran ruokaa, mitä haluaisin syödä seuraavalla aterialla, mitä olen eilen syönyt tai mitä pitäisi ostaa kaupasta välipalaksi. Niinpä heti päästyämme Nakhon thain kaupungin portin ulkopuolelle pysähdyimme tien varressa olevalle myyntitiskille, josta ostettiin rasvassa paistettuja kakkusia, joiden sisällä oli perunaa ja papuja, näille tarkoitettua makeaa kastiketta, jossa oli aavistus chiliä sekä pähkinärouhetta ja rasvassa paistettuja, jauhoissa ja kookoshiutaleissa pyöriteltyjä banaaneja (nam!). Puolessa välissä matkaa kello olikin jo yli puolen päivän ja oli korkea aika lounaalle. Pysähdyimme siis khao padille ja nuudeleille.

Preferred way of transport in P-Lok: sham-lor

Työlupaan tarvittavien papereiden lista piti sisällään muutaman kohdan, joihin emme olleet varautuneet: suuret passikuvat ja lääkärintodistuksen. Phitsanulokiin saavuttuamme ensimmäinen pysähdys oli valokuvausliikkeessä. Sekä me että tällä kertaa myös isäntämme odottivat, että kuvaus ja kuvien kehitys olisi noin 10 minuutin homma. Eihän se ihan niin sujuvasti mennyt. Kuvaajalla oli nähtävästi uusi kuvien käsittelyohjelma, jolla hän korjaili kuviamme yli puoli tuntia. Irene sai kasvojen kohotuksen ja minun naamani valkaistiin ja ikävät pisamat poistettiin.

Tämän jälkeen seuraava kohde oli sairaala (jostain syystä Sathiya tajusi vasta tässä vaiheessa, että minulla ei ollut lääkärintodistusta mukana, vaikka olin asiasta sanonut kolme kertaa aamun aikana). Sairaalassa minut ohjattiin saman käytävän varrella kolmen eri tiskin luo, joista jokaisella odotin hetken. Verenpaineeni mitattiin ja minut punnittiin. Sitten olikin lääkärin vuoro – hän kysyi, sairastanko astmaa ja kuunteli keuhkoni. Olin vastaanotolla korkeintaan 30 sekuntia. Kassan kautta ulos ja olin yhtä lääkärintodistusta rikkaampi ja 120 bahtia (2,5 euroa) köyhempi. Sairaanhoito (jos sitä siksi tässä tapauksessa voi sanoa) vakuutti tehokkuudellaan.

A street-by store in Phitsanulok

Tässä vaiheessa kirkon kunnostustarvikkeita ostamaan tulleet miehet olivat olleet reissussa jo neljä tuntia ja kumpikaan ei ollut vielä nähnyt vilaustakaan laatoista tai lampuista. Kaatosateen alkaessa Prayoonin pick-up kurvaili virastotaloon, jonka kolmanteen kerrokseen ehdimme sopivasti puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Yllätyksekseni työlupaosastolla ei ollut aavistustakaan jonosta, lisäksemme vain kaksi intialaista tai bangladeshilaista naista täyttämässä kaavakkeita ja armeijallinen virastontyöntekijöitä lohenpunaisissa pikeepaidoissaan. Virastontyöntekijä selaili Prayoonin tuomia papereita, kyseli lisäkysymyksiä ja otti uusia kopioita ja allekirjoituksia tunnin ajan. Lopputulos: vähintäänkin kaksi paperia, jonkinsortin todistusta, tarvitaan Full Gospel Churchesien päätoimistolta Bangkokista asiankuuluvine leimoineen (täällä rakastetaan leimoja, leimalla saa minkä tahansa todistuksen viralliseksi). Kaikki meidän paperimme sen sijaan läpäisivät seulan. Pääsemme siis vielä uudelle reissulle P-lokiin, jipii!

Viimein pääsimme laattakauppaan. Prayoonin lupaama 15 minuutin odotus autossa venyikin tuntiin ja kauppa oli ehtinyt olla jo puoli tuntia kiinni, kun matkatoverimme palasivat autolle pienen muovikassin kanssa. Lamppuja ei kuitenkaan ollut vielä ehditty hankkia ja kello lähenteli seitsemää. Tässä vaiheessa meidät jätettiin kyydistä paikallisen tavaratalon, Toplandin, kohdalla ja saimme ”tunnin tai kaksi” shoppailuaikaa. Tein, mitä paikallinen olisi tehnyt - ostin ruokaa. Puolentoista tunnin epämääräisen haahuilun jälkeen (Irene sai ostoksiakin tehtyä) Sathiya viimein soitti ja automatka takaisin Nakhon thaihin saattoi alkaa.

Chinese temple in Phitsanulok

In English:

We decided that it would be good to have working permits for our volunteer work even if no one would probably bother to come and ask for those here in the countryside. On Wednesday, Sathiya called us in the morning and announced that we’re going to Phitsanulok to get the permits.

After some paper work at the office we headed for P-lok and stopped for snacks and lunch along the way (thais are always eating and always asking if we’re hungry). In P-lok the first stop was at a photography shop. Ten minute stop turned out to last almost an hour as the photographer decided to use some Photoshop magic on us: Irene got a facelift and my skin was whitened and nasty freckles were removed. Next stop was a hospital where I got a medical certificate in thai. So I understand there’s something about my weight, height and blood pressure.

As always when we are in Phitsanulok, a heavy rain had started by this. We arrived at the employment office nicely half an hour before the closing time. The clerk browsed through the papers and asked additional questions for an hour or so. The conclusion was that a couple of papers are needed from the head office of Full Gospel Churches in Bangkok. So, we get to come to P-lok another time…maybe already this week.