Mae Hong Son Loopin viimeinen pysäkki: Pai

Viimeinen yö ennen faijan paluuta vietettiin Paissa. Pai on pieni kylä, josta on tullut thaimaalaisten lomailijoiden suosikkikohde pohjoisessa ja onhan paikka länkkäreidenkin suosima. Keskusta on täynnä guest houseja ja ravintoloita, pesuloita ja matkatoimistoja. Illalla kadut täyttää käsitöitä, vaatteita, koruja ja ruokaa kaupittelevat kojut. Osuimme kaupunkiin kuitenkin sesongin ulkopuolella, joten turisteja ei näkynyt katukuvassa liikaa ja paikka tuntui vielä ihan thaimaalaiselta. Pain ohittava joki oli tulvinut ja vienyt siltoja mukanaan. Nyt joenrannan resortteja kunnostettiin kuumeisesti marraskuussa alkavaa sesonkia varten.

Kävimme ensin katsastamassa Lounarista löytyneen puihin rakennettuja huoneita tarjoavan resortin. Se oli vielä tulvien ja off-sesongin jäljiltä huonossa kunnossa, joten ajoimme takaisin Pain ”keskustaan” ja otimme huoneen kaupungin hienoimmasta hotellista the Quarterista. Huone (1500 bahtia eli 38 euroa) olikin tyylikäs ja pihalta löytyi ihana uima-allas. Bikineillekin oli toistamiseen käyttöä neljän kuukauden Thaimaan reissun jälkeen.

Our hotel's pool in Pai

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan takaisin kohti Chiang Maita. Matkan varrella on useita ns. norsuleirejä eli paikkoja, joissa voi joko ratsastaa elefantilla muutaman tunnin tai viettää useamman päivän mahout-koulutuksessa, jossa opetetaan käsittelemään kärsäkkäitä otuksia. Heti Pain ulkopuolella on muutama tällainen paikka, ja ajattelimme käydä katsomassa, jos tarjolla olisi aikatauluumme sopivia vaihtoehtoja.

Thom’s elephant camp tarjosikin tunnin tai kahden tunnin ratsastuksia. Saimme valita, haluammeko metsään vai jokeen ratsastamaan. Thomilla oli tallissaan viisi tyttöelefanttia, joista meille valittiin 19-vuotias yksilö – sen nimeä en enää muista. Aurinko paistoi puolen päivään aikaan kuumasti ja olin tietenkin jättänyt aurinkorasvan aamulla pois, koska ajattelin istuvani autossa koko päivän. Tunnin ratsastuksen jäljet näkyivät siis ihossani vielä useita päiviä.

Me and the elephant

Aloitimme hiljaisella puolelta toiselle keinuvalla kävelyllä autotietä pitkin kohti metsää. Parinkymmenen minuutin jälkeen homma alkoi tuntua siltä erää nähdyltä. Aikani kuluksi tutustuin sormillani elefantin paksuun ihoon, jossa vaaleat rypyt risteilivät syvinä rotkoina. Onneksi kulku muuttui hieman jännittävämmäksi, kun pääsimme kapealle metsäpolulle, jossa norsumme sai ylittää kiviä ja kaatuneita puita. Mukana ollut elefantin oma mahout käski minut istumaan elefantin kaulalle ja selässä pysyminen sai uutta haastetta.

Paista ajoimmekin sitten suoraan Chiang Maihin. Kävimme ensin viemässä rinkkani Baan Nud Kuniin, jossa yövyin seuraavat yöt. Sitten olikin viimeisen yhteisen aterian vuoro, jonka jälkeen saatoin faijan autovuokraamoon, palautimme auton, siirsin reissun kuvat muistikortille, joka matkusti Suomeen ja pysäytin faijalle song-taewn, joka kuskasi isäni matkalaukkuineen Chiang Main lentokentälle. Jäin vuokraamon eteen vilkuttelemaan siihen saakka, etten enää erottanut punaista pick-upia muun liikenteen keskeltä. Seuraavat kolme viikkoa odottivat edessäni tyhjinä, täynnä mahdollisuuksia. Yksinäisyyden tunne löysi minut vasta seuraavana aamuna, kun heräsin guest house huoneessani eikä minulla ollut suunnitelmia eikä seuraa.