Sairasloma Ko Lantalla

Saatuani täyden annoksen Tonsaita ja sen henkeä salpaavan kauniita maisemia oli edessä lyhyt siirtyminen Ko Lantalle. Varsinainen liikkuminen Ko Lantan suuntaan kesti kolmisen tuntia. Thaimaalaiseen tapaan suomailaisseurueeni eteni matkallaan kuitenkin rauhallisesti. Tonsailla odottelimme rannassa tunnin verran longtail boatin täyttymistä. Kun näin ei käynyt ja sadepilvet lähestyivät rantaa harmaana seinämänä, hyppäsimme veneeseen kolmistaan ja jaoimme 800 bahtin hinnan keskenämme. Jonkin verran saimme alennustakin.

Ao Nangista songtaew Krabin keskustaan on halpa. Tarjolla olisi myös songtaewn näköisiä autoja, uudempia ja kiiltävämpiä, jotka pyysivät matkasta kolminkertaista hintaa. Krabilla etsimme ruoka- ja vessatauon jälkeen minivan-firman, jonka autoilla pääsisi Ko Lantalle. Ohjeita piti kysyä muutamaan kertaan, mutta melko helposti myyntitiski löytyi tien varresta keskustasta. Hintakaan ei ollut paha, 200 bahtia parin tunnin matkasta.

Saavuimme Ko Lantalle pimeän tultua. Olimme valinneet yhden monista rannoista kohteeksemme. Ko Lantalla on yksi päätie, joka kulkee satamasta ja sitä ympäröivästä tiiviimmin rakennetusta lomakaupungista etelään haarautuen saaren puolivälin jälkeen kahdeksi tieksi, joista toinen jatkaa eteläkärkeen ja toinen lävistää saaren ja kohtaa eteläkärjen itärannan kautta. Oma rantamme oli kolmas tietä etelään kuljettaessa, Hat Khlong Khong.

One of the better beaches in Ko Lanta

Minivan pysähtyi pimeän kujan päähän ja ilmoitti, että me jäisimme tässä pois. Pimeästä erottui kahden resortin valomainokset. Käskystä keräsimme kamppeemme ja suuntasimme bungalowien välistä rantaa kohden. Matkasta väsyneinä emme jaksaneet kävellä ensimmäistä resortia pidemmälle. New Lanta Beachista löytyi kolmen hengen betonibungalow 500 bahtilla. Huone oli siisti. Iso kylpyhuone, sähköt ja televisio tuntuivat luksukselta.

Hat Khlong Khong

Seuraavaksi päiväksi vuokrattiin mopot ja niillä ajellessa kuluikin koko päivä. Omani pysyi käynnissä, kun jaksoi, käynnistyi, kun viitsi ja kiihdytti itsenäisesti omaa vauhtiaan niin, että jarrukäsi oli kovilla. Lantalla tiet olivat ihan ok kunnossa ja bensaa sai tien varren pikkutiskeiltä lasipulloissa. Ajoimme parin kivan rannan kautta etelän suuntaan ja palasimme pienessä sateessa saaren pohjoisosan asutuskeskittymään. Siellä törmäsimme Elinan ja Ninnin alkumatkan tuttuihin, Timoon ja Kiraan, joiden kanssa käytiin drinkeillä meidän resortimme viereisessä ulkoilmabaarissa, jossa tunnelmaa toivat nuotio ja tähtitaivas.

Perjantaina kaikilla oli laiska olo (ei krapulaa kuitenkaan – sitä ei yhdestä piña coladasta taida saada – ellei se ole litran tuoppi). Jäimme suosiolla resortin altaalle löhöämään. Lantalla suurin osa paikallisväestöstä tuntui olevan muslimeja. Altaan reunalla bikineissä oli alaston olo, kun vieressä resortin työntekijät istuskelivat päästä varpaisiin verhottuina. Lasten välinen universaali kieli tuli taas todistettua, kun resortin omistavan perheen pienimmäinen polski altaassa ja leikki ainoan länsimaisen lapsivieraan kanssa kutsuen tätä yleisnimellä Farang…

Local kids playing in the waves

Onneksi jäimme altaalle. Alkuiltapäivästä oloni alkoi olla aika heikko ja koko kroppaan sattui. Kuumetta olikin sitten päälle 38-astetta eikä ruoka pysynyt sisällä. Tytöt olivat vielä onneksi pelikunnossa ja hakivat vettä kaupasta. Yön ja seuraavan päivän aikana tytötkin yksi kerrallaan kaatuivat kuumeisina sänkyyn.

Sunnuntaina nousin sängyn pohjalta ja kävin tutustumassa rantaamme. Se oli kivinen, paremmat rannat uimiseen löytyvät muualta. Rantaa reunustivat hippibaarin käsikirjasta löytyvät baarien nimet Freedom bar, Sunset bar, Chillout bar jne. Sienipirtelöitä ja herkkujointteja olisi löytynyt menuilta. Rannan hiekasta pilkisti lasinsiruja joka toisella askeleella. Muualta Ko Lantalta löytyisi varmasti lapsiystävällisempiä kohteita, ruotsalaisia lihapullia ja nallekerhoja.

Syntymäpäiväni aamuksi varasin lipun seuraavan matkan alkutaipaleelle: minivaniin Ko Lantalta Trangin pikkukaupunkiin mantereelle.