Reissu-revon paluu - Guest house sweet guest house

Vaikka päivittäiset blogipäivitykset ovatkin jostain aivan muualta kuin Nakhon thaista, niin olen jo palautunut tänne pellon laitaan matkoiltani. Palasin viime sunnuntaina, puoli seitsemän aikaan aamulla kaupunkiin. Rinkka selässä ja silmät ristissä nukkumattoman yöbussimatkan jäljiltä.

Viimeinen varsinainen matkakohde oli Malesia ja Penangin saari. Päätin törsätä rahaa ja säästää aikaa, joten lensin sieltä Bangkokiin. Lysti kustansi noin 300 ringitiä eli 75 euroa. Ulkoministeriön mukaan Suvarnabhumille matkustamisessa ei ole mitään ongelmaa tulvista huolimatta, joten päätin kokeilla, miten Bangkokista pääsee pohjoiseen.

November morning in Nakhon thai

Yllätyksekseni Bangkokin kentällä minulle kerrottiin, että pohjoisen terminaali Mochit on auki. Olin aivan varma, että bussit on siirretty jonnekin muualle, kun Mochitin viereinen Chatuchakin viikonloppumarkkinakin on peruttu. Mutta ei. Onneksi kysyin useammalta henkilöltä kentällä, ensimmäinen olisi neuvonnut minut eteläiselle Sai Tai Main terminaalille.

Huristelin siis taksilla Mochitille eikä matkanvarrella näkynyt muuta kummallista kuin talojen kattojen korkeudelle rakennetun highwayn reunuksille turvaan pysäköidyt henkilöautot, bussit, minivanit ja taksit. Yritin kurkkia tieltä alas, mutta en huomannut ohittamillamme asuinalueilla tulvavettä.

Mochit olikin sitten täyteen ammuttu. Bangkokista kotiseuduilleen pakenevia ihmisiä oli kaikkialle: ulos leiriytyneinä, sisätiloissa lattioilla ja seinien vieressä. 7-11:n hyllyt ammottivat tyhjinä. Sain kuitenkin bussilipun yöbussiin Phitsanulokiin. Jouduin tosin viettämään neljä tuntia terminaalissa aikaa tappaen. Onneksi ravintoloista sai ruokaa ja vettä ja koneelta löytyi katsomaton leffa.

Bussiin selvittyäni alkoikin jännittävä tulvasightseeing. Super highway pohjoiseen oli ollut viikkoja suljettu tulvien vuoksi, mutta nyt se oli avattu uudelleen. Toinen kaista oli kymmenien kilometrien matkalta tulvaveden peitossa. Bangkokin esikaupunkialueet, yliopistot, ostoskeskukset ja temppelit, joita olen bussin ikkunoista Bangkokiin saapuessa tottunut näkemään, nousivat veden keskeltä. Pimeässä tulvavesi, jolla muutama asukkaiden täyttämä moottorivene hiljalleen ajeli, näytti lyijyiseltä. Pinta lainehti rasvaisena. Sinne tänne oli jäänyt autosaaria.

Matka jatkui kohti Philokia kuoppaisena enkä saanut nukuttua, vaikka bussissa olikin mukava leveä penkki. Toivoin, että matka kestäisi vähintään kahdeksan tuntia, mutta olimmekin jo viiden tunnin jälkeen, klo 5 aamulla, perillä pimeässä Phitsanulokissa. Ihmeekseni bussi Nakhon thaihin oli juuri lähdössä ja hyppäsin kyytiin. Matka maallekin sujui aamun harvassa liikenteessä nopeasti. Puoli seitsemältä perille saavuttuamme aurinko oli jo noussut. Bussipysäkin tuktuk-kuskit eivät suostuneet ymmärtämään, missä asun ja asian selvittämisestä nousi puolisen tuntia kestänyt hässäkkä. Onneksi löysin paperia, kynän ja auttavaa englantia puhuvan opiskelijapojan. Näillä keinoin sain tuktukin kuskin vakuuttuneeksi siitä, että tiedän, mihin olen menossa. Hän tosin luuli minun olevan matkalla kymmenisen kilometrin päähän Nagaikhiaan.

Nyt siis totuttelen eloon täällä. Ireneä ei enää ole seurana, joten pari ensimmäistä päivää ovat tuntuneet kummallisilta. Yksinäisyyttä helpottaa asuntolan läheisyys, mopo sekä guest housen rouva Som, joka on päättänyt, että puhun thaita hyvin. Nyt aikaa on myös blogin päivittämiseen, joten tiedossa on useita kertomuksia viime kuukauden seikkailuistani.

In English:

After a month of travel I’m back in Nakhon thai. Things haven’t changed that much. Just that Irene is no longer here. First days have felt a bit strange: no work, just trying to get back to old routines and figuring out ways to spend time. Shouldn’t be that hard…

I’m still updating the blog with stories from my travels…In short, after my father returned to Finland I spent a couple of days in Chiang Mai. Then I took a bus from Chiang Mai to Bangkok and another from Bangkok to Chiang Mai. After two nights of travel I arrived at Krabi. I stayed at Tonsai beach for a week. I went climbing and just relaxed on the beach. Then I found two Finnish girls on their way to Ko Lanta and joined them. We spent a few days there, all of us were sick most of the time.

After that it was already time for me to head to Malaysia. I needed a new visa and for that I had to go to the island of Penang. I was sick again so I ended up staying there also for a bit longer time than planned. I wanted the return to Thailand to be as easy as possible, so I flew from Penang to Bangkok last Saturday. I had no clue how to come back to Nakhon thai as Bangkok was flooded. To my surprise Mochit bus terminal was still open and I managed to get myself on a night bus. Early in the Sunday morning I arrived in Nakhon thai and now I’ve got some time off from traveling.