Bangkok: Chinatown, Siam, Ko Kret ja Khao San – kulttuurishokkeja toinen toisensa perään

Ensimmäisenä aamunani Bangkokissa seurasin ikkunastani hetken paikallisia asukkaita, jotka yöpuvuissansa ja aamutakeissa vaelsivat aamupalaostoksille aamun almukierroksella olevien munkkien vanavedessä. Lähdin siis itsekin tutkimusmatkalle kanaalien välissä oleville pikkukujille ja löysin herkullisen aamiaisen. Seuraavina aamuina toimin myös kuten paikalliset: hain tienvarsien myyjiltä aamiaiseksi riisiä ja chilitöntä kastiketta.

My breakfast: rice cakes and banana in warm coconut  milk 

Pra Pin Klao Bridge and Rama 8th bridge behind it. I lived on the left side of the river, behind the two high towers.

Ennen kahdeksaa olin jo Chao Praya Expressin kyydissä eli jokilaivalla matkalla kohti Chinatownia. Eksyttäydyin torikujien ihmisvilinään ja vaeltelin ympäriinsä ihmetellen pienten kauppojen tavaranpaljoutta. Lopulta löysin tieni temppelille, jonne muutama muukin farang oli eksynyt lisäkseni. Metro- ja Skytrain-matkojen jälkeen olinkin täysin erilaisessa maastossa: Siamin ostoskeskusten kiilto, glamour ja ilmastointi aiheuttivat pienoisen kulttuurishokin. Löysin kuitenkin etsimäni: elokuvateatterin sekä kirjakaupan, jossa suurin osa myytävistä kirjoista oli englanninkielisiä.

Chinatown market

Chinatown

Lauantaina Num ja Chompoo veivät minut Bangkokin pohjoispuolella olevalle Ko Kretille – pikkuruiselle saarelle, jota asuttaa savikulhoistaan tunnettu Mon-kansa. Olisin mennyt saarella käymään yksinkin, mutta onneksi Num ja Chompoo olivat mukana – muuten en olisi tajunnut vuokrata pyörää ja lähteä turistien kansoittamalta pitkältä ja kapealta kauppakujalta polkemaan saaren ympäri. Saari oli täynnä hedelmäpuutarhoja, joiden välissä risteilivät pienet kanavat. Autotietä ei ollut, sen sijaan saarta kiersi betonista valettu kapea laituri, jolta itse tehdyt sillat johtivat puisten seipäiden varaan rakennetuille taloille. Saari oli ihmeellinen vastakohta edellisenä päivänä kohtaamilleni vilkkaalle ja kansoitetulle Chinatownille sekä ostoskeskusten rahalta haisevalle maailmalle, jota aiemmin olin nähnyt vain televisiosta.

Ko Kret main road and our bikes

Deep fried flowers, their leaves and roots for sale at Ko Kret

We stopped to eat in a lovely little restaurant at Ko Kret. This boy is showing how to make cold coffee the Thai way.

Small and elaborate candies for sale - this style was brought to Thailand by the Portuguese hundreds of years ago 

Ko Kretille pääsee Bangkokista bussilla tai erikseen järjestetyillä long boat-risteilyillä. Mantereelta saarelle vie lautta. Tästä lauttaylityksestä saa pulittaa huimat kaksi bahtia. Saarella sain taas miettiä, miten thaimaalaisen vieraanvaraisuuden suhteen tulisi toimia: Num ja Chompoo maksoivat lounaani sekä lauttamatkani.

Ko Kret is known for the pottery - like this one which offers shade for the cute puppy

Houses at Ko Kret

Palattuamme takaisin Bangkokiin päätin käydä katsastamassa, miltä backpackereiden ghetoksi mainostettu Khao San Road näyttää. Ylitin Chao Prayan jokiveneellä ja suunnistin Khao Sanin suuntaan. Kadunpätkän lähestyessä tien varsiin ilmestyi englanninkielisillä kylteillä nimettyjä ravintoloita, thai-hieromalaitoksia sekä t-paitoja ja koruja myyviä kojuja. Ohitettuani thainyrkkeilykoulun katua, joka päättyi talon seinään, kiipesin ylös portaat, jotka johtivat guest housen tiskille. Yhdet portaat alas, guest housen alakerran ravintolan läpi ja hups – olinkin Khao Sanin alussa.

Risteyksessä pyöri villisti takseja, moottoripyöriä ja tuktukeja. Vasta Bangkokiin saapuneet rinkkaselkäiset farangit yrittivät ylittää tietä. Tien toiselta puolelta avautuvan Khao Sanin kansoitti länsimaalaiset lapsiperheet, poikaporukat ja pariskunnat sekä thaimaalaiset ravintoloiden, räätäleiden, tatuointiliikkeiden ja thaihierontalaitosten sisäänheittäjät. Thaimaalaisiin tapoihin ei yleensä kuulu aggressiivinen markkinointi – niinpä nähdessäni nämä paikalliset työntekijät he tuntuivat olevan jotenkin väärässä paikassa.

Khao San Road and masses of farangs

Kävelin kadun päästä päähän hiljakseen. Ihmettelin länsimaalaisia matkaajia. En ollut nähnyt tällaista määrää farangeja kuukausiin. Vastaavaa reppureissaajien muurahaispesää en ollut nähnyt ikinä. Aluksi ajattelin, että mikään ei voi olla kauempana ”oikeasta” thaimaalaisesta elämästä kuin tämä lyhyt kadunpätkä. Lopulta Khao San kiehtoikin minua sen verran paljon, että päädyin sinne vielä toisenakin iltana kävelemään. Chompoo kertoi, että paikalliset tulevat aina silloin tällöin istumaan iltaa Khao Sanille ja ihmettelemään turisteja. Niin minäkin tein – istuin yhden ravintolan terassille odottelemaan ruokaa Changin seurassa ja seurasin ohikulkevia matkailijoita.