Hanoi ja Halong Bay

Hanoissa yövyin vanhassa kaupungissa May de Ville Backpackers hostellissa. Kuuden hengen dorm oli kuin selli: kolme kaksikerroksista sänkyä jonossa ja niiden vieressä juuri ja juuri tilaa pujottautua omalle sängylleen. Lukoton yhteisvessa, jonka maitolasiseinistä suihkussa kävijöiden ääriviivat näkyivät kauniisti kuin varjoteatterissa. Onneksi kukaan viidestä miespuolisesta dorm-kaveristani ei kuorsannut, yksi tosin puhui unissaan.

Hanoin vanha kaupunki on suloinen. Se on vähän niin kuin Pariisi, mutta kadut ovat kapeammat ja ihmisiä on enemmän. Vietnamilaisia kahviloita ja katuruokaloita on jokaisessa kadunkulmassa.

Incense

Little boys near Old Quarter's lake

Hanoi Old Quarter

Nyt ilma oli syksyinen. Paikalliset olivat pukeutuneet toppatakkeihin ja pipoihin. Minulle riitti pitkät housut ja neule. Käppyräisten puiden suuret soikeat lehdet olivat oransseja ja niitä leijui maahan ympäri keskustaa. Kadut olivat täyttyneet mopoista, joiden penkkeihin oli sidottu mandariinipuita. Uuden vuoden ostoksia tehtiin myös karkki- ja kukkakaupoissa, joiden tiskit ja asiakkaat olivat tukkineet vanhan keskustan kadut.

Streets of Hanoi

Hanoista järjestin itselleni visiitin Halong Baylle. Tiukan aikataulun vuoksi aikaa ei ollut kuin yhden päivän reissuun. Se ei sinänsä haitannut: tammikuu ei ole paras aika Halong Bayn vierailulle. Lahti oli pilvinen, sumuinen ja kylmä. Kolmen päivän kiertoajelu olisi voinut olla mielenkiintoinen mutta se kannattaa tehdä joskus muulloin kuin talvella. Keskustelupalstat netissä olivat täynnä kauhukertomuksia siitä, miten turisteja oli huijattu kiertueoperaattoreiden toimesta ja kun oma reissuni sujui kommelluksista, olin yllättynyt ja tyytyväinen.

Traffic at Halong Bay

Halong Bay

Ennen lentoa Singaporeen ehdin vielä hurauttaa mopon kyydillä Ho Chi Minh mausoleumiin ja museoon sekä Kirjallisuuden temppeliin. Ho Chi Minh oli pieni ja kelmeä. Mausoleumiin jonottavaa ja setä Hon kiertävää ihmislaumaa vartioi joukko tiukkailmeisiä sotilaita valkoisissa univormuissa. Mausoleumin vierestä pääsi ihailemaan Hon asuntoa, palatsia ja autokokoelmaa. Museo oli kummallinen sekoitus abstraktia taidetta ja vanhoja lehtileikkeitä. Portin ulkopuolella kaiuttimista kuului ”Ho, Ho, Ho Chi Minh”.

Picture with uncle Ho