Vuoden viimeinen päivä

Vuoden viimeisenä aamuna heräsin ensimmäisen kerran aamuyöllä. Oli vielä pilkkopimeää. Generaattori puksuttaa sähköä bungaloweihin vain neljän tunnin ajan iltaisin, joten yöllä olemme täällä tähtien, kuun ja taskulamppujen varassa. Nukkumaan mennessä meri oli vielä tyyni, mutta yön tunteina tuuli oli yltynyt. Heinäkattoni ratisi. Kuulosti siltä, että sadepisarat ropisisivat katolle ja kuivien lehtien päällystämälle hiekkaiselle maalle. Kuulin aaltojen lyövän rantaan ja ajattelin tyytyväisenä, että ainakaan en heräisi kukon huutoihin auringon noustessa.

Parin tunnin kuluttua heräsin uudelleen. Oli jo valoista. Nuori nainen viereisestä huoneesta käveli vessaan ja seurasin häntä seinälankkujen väliin jääneistä raoista. Nousin itsekin ja laahustin rantaan kirjan ja sarongin kanssa. Käperryin puolipallon muotoiseen pehmeään rantatuoliin katoksen alle katselemaan vaahtopäisiä aaltoja ja pilvipeiton takaa nousevaa aurinkoa. Auringon säteet siivilöityvät paksuina palkkeina pilvien läpi mereen.

Song saar bungalows, Koh Rong

Windy morning

Tulin uuden vuoden viettoon Koh Rongin saarelle parin tunnin venematkan päähän Sihanoukvillestä. Song saar bungalowit ovat saaren pohjoiskärjessä mantereen puolella ja Sihanoukvillen valot näkyvät vastarannalla auringon laskettua. Etelässä näkyy niemenkärki, jossa on saaren ainoa kylä. Kävellen sinne olisi puolentoista tunnin matka. Saaren muut viisi guest housea ovat kaikki kaukana. Olemme täällä omalla rannallamme eristyksissä.

The closest beach at Koh Rong

Venematka saarelle tullessa oli aasialaisille yöpyjille rankka. He roikkuivat suurimman osan matkasta laidan yli yrittäen tähdätä vatsansa sisällön mereen. Kaksi, kolmemetriset aallot keikuttivat venettä eri suuntiin. Itse istuin keskellä venettä ja yritin nukkua tai lukea – turhaan. Muutama aalto pärskähti veneen laidan yli kastellen kalastajahousuni. Saavuttuamme lähelle rantaa pienempi vene tuli hakemaan meitä rinkkoinemme. Sekään ei päässyt laiturille tai rantaan asti. Hyppäsimme mereen ja kahlasimme vyötäröön yltävässä vedessä rantaan yrittäen kantaa reppumme kuivina perille.

Ennen Koh Rongille lähtöä jouduin viettämään yön Sihanoukvillessä. Olin yrittänyt etukäteen varata huonetta, mutta kaupunki tuntui olevan täynnä joulun ja uuden vuoden juhlijoita. Päädyin halpaan dormiin nukkumaan, mutta nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Utopian dorm oli baarin yhteydessä. Alkuyötä häiritsi Beyonce ja myöhemmin unen katkaisivat jotkut dormin 20 asukkaasta. Viereisen pedin karvaturri yritti valloittaa patjaani ja jouduin puolustamaan reviiriäni.

Crowded Serendipity Beach in Sihanoukville

Edeltävän yön vietin Phnom Penhissä Mini Banana guest housen huomattavasti rauhallisemmassa ja siistimmässä dormissa. Ehdin käydä Wat Phnomissa, kukkulalle rakennetussa temppelissä, jonka mukaan kaupunki on saanut nimensä, ja kävelyllä kaupungin siirtomaa-ajalla rakennetussa vanhassa kaupungissa. Ränsistyneissä taloissa on romanttista viehätystä. Pian niitä ei kuitenkaan ole jäljellä – kaupunkia kunnostetaan vauhdikkaasti. Halusin lounasta katuravintolassa. Sain etsiä yli puoli tuntia. Talojen alakerrat ovat täyttyneet länsimaisten ja aasialaisten turistien maun mukaan räätälöidyillä ravintoloilla ja baareilla.

Buddha is getting a new robe in Wat Phnom

Tulin Sihanoukvilleen aamubussilla ja torkuin suurimman osan viiden tunnin matkasta. Pian puolivälin ruokatauon jälkeen bussi pysähtyi uudelleen, mutta en jaksanut kiinnittää asiaan kummempaa huomiota. Havahduin ja nousin istumaan, kun bussinkäytävälle kerääntyneet ihmiset alkoivat taputtaa. Ehdin nähdä kun pieni vauvan rääpäle nostettiin sitä hakemaan tulleen miehen käsivarsille. Tuore äiti autettiin kahden miehen voimin tien toisella puolella olevaan terveyskeskukseen.

Kätilön virkaa toimittanut kiharapäinen vanha rouva pyyhki kiiltelevät kätensä bussin muovipäällysteisiin penkkeihin, haki tupakan ja istui bussin varjoon sitä polttamaan. Toinen synnytyksessä auttanut rouva napitti kaikessa kiireessä avautuneen kauluspaitansa kiinni. Bussin apupoika haki mopin ja vettä ja pyyhki lattian etupenkkien alta. Sitten matka jatkui.

Olin katsellut vastasynnyttänyttä äitiä edellisellä pysähdyspaikalla, kun tämä seisoi bussin vieressä auringossa. Ainakaan tuolloin hänessä ei näkynyt merkkejä suurista synnytyskivuista. Nainen oli lähtenyt Phnom Penhistä vasta pari tuntia ennen synnytystä, joten nähtävästi synnytyksen ajankohta oli hänelle yhtä suuri yllätys kuin muillekin matkustajille.