Hoi An ja Hue – Keski-Vietnamin pakolliset

Kello yhdeksän aamulla, huonosti nukutun yön jälkeen on ihana saapua uuteen kaupunkiin. Onneksi olin varannut huoneen valmiiksi lähestulkoon keskellä Vietnamin rannikkoa sijaitsevasta Hoi Anin pikkukaupungista. Ennakkoon varattu huone helpottaa hieman saapumisstressiä.

Sain huoneeni puoliltapäivin ja sitä ennen ehdin parissa tunnissa kävellä Hoi Anin vanhan kaupungin nähtävyydet läpi – tai sen osan, jonka yhtenä päivänä jaksoi sulattaa. Kaupunki on herttainen, ranskalaistyylinen ja rapistuva. Kylmä kausi oli saanut lehdet tippumaan puista ja paljaille oksille oli ripustettu lyhtyjä odottamaan kiinalaisen uuden vuoden juhlia. Näytti syksyltä.

River flows through Hoi An

A lady selling fruit in Hoi An old town

Hoi Aniin olisi voinut varata useammankin päivän. Silloin olisi päässyt hyödyntämään vanhan kaupungin täyttäneitä räätäleitä, joiden valikoima vaikutti näyteikkunoiden perusteella modernimmalta ja tyylikkäämmältä kuin Saigonin räätäleiden. Nyt aikaa oli kuitenkin vain yksi yö, joten työvaatekaappini ei täyttynyt enkä saanut hankittua uutta iltapukua.

A Dragon in one of the temples of Hoi An

Hoi An roof tops

Lanterns and tailors in Hoi An

Ehdin varata heti saavuttuani sleeper-bussin Hueen ja sieltä edelleen Hanoihin. Olisi kuitenkin kannattanut odottaa. Hoi Anin keskustan risteyksissä päivysti joukko easy ridereitä, joiden moottoripyörien kyydissä matka Hueen olisi ollut paljon mukavampi. Onneksi uusi tilaisuus moottoripyöräilyyn tarjoutui myöhemmin…

Bussin Hoi Anista Hueen oli tarkoitus lähteä aamulla klo 8. Lähtö oli ennen kokematon hässäkkä ihan Aasiankin mittakaavassa. Minut haettiin dösärille mopolla ja sama kaveri haki useamman rinkkaselkäisen matkaajan, kunkin vuorollaan. Ensimmäistä Huen bussi alettiin täyttää kahdeksan aikaan. Kun yritin mahtua mukaan, mopokuski esti minua. Saman kohtalon koin seuraavankin bussin kohdalla. Kuski ei suostunut vastaamaan mitään, kun kysyin, milloin pääsen bussiin, mihin bussiin pääsen ja miksen pääse näihin muihin busseihin. Lopulta tuntia myöhemmin pysäkille saapui auto, johon minutkin hyväksyttiin. Pissan hajuisessa bussissa, pahaa oloa yläpenkillä nieleskellen huumori oli koetuksella ja toivoin vain pääseväni mahdollisimman pian pois Vietnamista.

Onneksi Huen hotelli ja kaupungin nähtävyydet saivat minut taas hyvälle tuulelle. Amigo hotellissa maksoin huoneesta 17 dollaria, joka oli aika paljon verrattuna päiväbudjettiini. Kaipasin kuitenkin hyvää palvelua ja sitä sain. Kummalista, kuinka hyvä hotelli ja hyvä palvelu voivatkin parantaa mielialaa ja vaikutelmaa kokonaisesta maasta.

Citadel's gate

The Purple city inside the Citadel in Hue

Me in Hue's Citadel

Vietnamia satoja vuosia hallinnut Nguyen dynastia piti Huea pääkaupunkinaan. Tästä ajasta muistuttaa kaupunkia halkovan joen länsipuolella oleva Citadelin vanha kaupunginosa. Sumuisena ja viileänä päivänä turistisesongin ulkopuolella raunioiden, temppeleiden ja palatsien joukossa sai seikkailla yksinään. Paljon on vielä jäljellä, vaikka sekä toinen maailmansota että Vietnamissa sota tuhosivatkin kumpikin osansa kaupungista.

Tu Duc tomb

Tu Duc tomb near Hue

Treegate

My motorcycle and driver for the day

Hallitsijoilla oli aikanaan tapana rakentaa itselleen haudat ennen kuolemaansa. Näitä hautoja, jotka eivät ole mitä tahansa hautoja vaan suuria puistoja täynnä temppeleitä, pagodeja ja muuta ihmeellistä, on Huen ympäristössä useita. 13 dollarilla sain itselleni moottoripyörän kuskeineen puoleksi päiväksi. Hautojen porteista sisäänastuttuani sukelsin ihmeelliseen maailmaan, rauhalliseen, kauniiseen, vihreään.

Another tomb near Hue

And still another one...

A monk in a pagoda near Hue

Iltapäivällä oli taas aika koetella onneani Vietnamin bussien kanssa. Yöbussin piti lähteä klo 17. Silloin bussifirman toimistolle tulikin bussi, mutta minä en mahtunut mukaan. Seuraavaa bussia saikin sitten odotella puolitoista tuntia. Kyynärpäätaktiikalla raivasin tieni bussiin ensimmäisten joukossa saadakseni paikan jostain muualta kuin bussin perältä, jossa vierekkäin ahdetaan viidestä kuuteen matkustajaa. Yö sujui jotenkuten, mutta lupasin itselleni, että se oli viimeinen yöbussi, johon jalallani astun.

Incense is produced in villages around Hue