Loma reissaamisesta Etelä-Vietnamissa

Phnom Penhistä on yllättävän lyhyt matka Saigoniin. Kuuden tunnin ajomatkan ja nopeiden rajamuodollisuuksien jälkeen olin Pham Ngu Laon backpacker-alueella. Sieltä majoituksen löytäminen oli helpompaa kuin missään: kävelin hetken katua pitkin ja kaikkien mopokyytiä tarjoavien miesten keskeltä yksi tuli kysymään, etsinkö huonetta. Myöntävän vastauksen jälkeen hän viittasi pienen, vanhan, ryppyisen ja nopean miehen ohjaamaan minua korttelin sokkeloisille pikkukujille. Mies kyseli kaikista ohittamistaan pikkuhotelleista (joita alueella on varmasti satoja) vapaita huoneita ja viiden minuutin sisällä minulle löytyi siisti huone kymmenellä dollarilla. Se oli ihana: tuuletin, puhtaat lakanat, täkki, kuumaa vettä, vessapaperia, suihku ja puhdas pyyhe.

Saigon

Pham Ngu Laolla vietin aikaa yhden illan odotellen seuraavaa matkaseuralaista, joka saapui Vietnamiin seuraavana päivänä. Kävin syömässä parasta katuruokaa: käsinrullattavia tuoreita kevätrullia, kävin hiustenpesussa sekä kasvohoidossa ja kahvilassa istuskelemassa.

Seuraaviksi kahdeksi yöksi majoitustasoni koheni huomattavasti. Siirryin Louis Vuittonin kanssa samaan kortteliin. Lähestyvän kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi keskustan pääkatu oli valaistu kuin joulukuusi. Tulin erittäin hyvin toimeen Saigonin mopomylläkässä. Muutenkin kaupunki ylitti muden matkaajien luomat melko matalat odotukset. Yllätyksekseni se oli eurooppalaisin kaikista alueen maiden suurkaupungeista, joissa olen käynyt. Ravintoloita oli riittämiin kuten katuruokaakin, joka on minulle tae mukavasta kaupungista.

Kolmen Saigonin yön jälkeen oli vuorossa rantaloma Phu Quocin saarella. Saari on aiemmin kuulunut Kambodzhalle ja ehdin nähdä sen horisontissa jo vieraillessani Kepissä. Saaren länsirannan keskiosassa on pitkä Long Beach, jonka ympärille on keskittynyt suurin osa saaren resorteista. Turisteja siis oli, mutta ei yhtään liikaa. Nyt oli high season ja rannoilla oli silti rauhallista. Phu Quoc oli minullekin lomaa matkailusta, koska majoitusta ei tarvinnut vaihtaa useaan yöhön.

Long Beach, Phu Quoc

Phu Quocin itärannalta löytyi yksi kauneimmista rannoista, joita olen koskaan nähnyt. Ihme kyllä, rannan ympäristöstä ei juuri löytynyt majoitusta tai resortteja. Aalloissa sai hyppiä rauhassa. Rannan löytäminen ei kyllä ollut helppoa. Ajoimme ensin mopolla saaren eteläkärkeen, eksyimme pieneen kalastajakylään välikaljalle ja löysimme sitten lopulta vielä yhden u-käännöksen jälkeen oikealle hiekkatielle. Matka rannalle ja takaisin Long Beachille kesti tunteja.

Bai Sao beach at Phu Quoc

Phu Quocilta palasimme lentäen takaisin Saigoniin. Siellä vietin vielä kaksi yötä. Viimeisenä iltana löysin kahvilan, jossa näytettiin ilmaisia leffoja, Bobby Brewersin Pham Ngu Laon alueelta. Sain myös hankittua uuden kameran, halvimman mahdollisen pokkarin. Suunnitelmani oli matkustaa pohjoiseen junalla, mutta en osannut varata paikkaa etukäteen Saigonissa ollessani. Nyt kaikki junat olivat täynnä uuden vuoden viettoon matkaavia vietnamilaisia. Aikaa ennen lentoani Singaporeen ei ollut enää kuin viikko, joten jouduin matkustamaan yhtä kyytiä Hoi Aniin, Vietnamin keskiosaan. Vietin siis reilun vuorokauden sleeper-bussissa.

Vietnamilaiset bussit eivät ole maailman mukavin tapa matkustaa. Bussikuskit ovat aina äreitä ja vihaisia, sleeper sänkyyn mahtuu juuri ja juuri makaamaan, mutta jalkoja ei saa suoraksi. Bussi hyppii ja keinuu niin, että yläpedissä minustakin tulee matkapahoinvoiva. Jos bussissa on vessa, niin koko bussi haisee pissalle. Sitten jos takana vielä sattuu makaamaan kaveri, jolla on juustonhajuiset jalat, niin matkan aromisekoitus on varsin maukas. Jos vessaa ei ole, on vedenjuontia säännösteltävä. Yleensä bussi pysähtyy tauolle juuri silloin, kun on luovuttanut ja päättänyt alkaa nukkua.

Bus travelling in Vietnam: Sleeper bus