Lämpöä Kambodzhasta

Don Det on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Kambodzhan rajasta. Me ostimme saarelta liput Phnom Penhiin ($ 25). Lähdimme saarelta aamukahdeksalta ja matkatoimiston mukaan perillä meidän olisi tullut olla kuuden jälkeen illalla. Pääsimme heti kokemaan kambodzhalaista bussimatkailua: olimme perillä yhdeksän aikaan. Täällä jokaiseen matkatoimiston tai opaskirjan matkankestoarvioon kannattaa lisätä 2-3 tuntia, niin ollaan lähempänä todellista matka-aikaa.

Päätimme maksaa matkatoimistolle myös viisuminhankinnasta rajanylityksen yhteydessä. Hintaa rajan ylittämiselle ja viisumille ilman matkatoimistoa olisi tullut 28 dollaria, toimistolle maksoimme 30 dollaria ja säästimme itseltämme jonottamisen vaivan. Rajalla odoteltiin kuitenkin reilu tunti ennen kuin kaikki kahden bussin rajanylittäjät olivat saaneet viisuminsa ja leimansa.

Phnom Penhissä meitä tervehti bussipysäkillä heti lauma innokkaita tuktuk-kuskeja. Täällä kuskit tulevat vielä enemmän iholle kuin Laosissa. Thaimaassa saa Khao San Roadia lukuun ottamatta olla hyvin rauhassa verrattuna täkäläiseen meininkiin. Päästyämme hotellille (Spring Guest House, jossa huoneemme ilmastoinnilla maksoi $10) huomasimme myös toisen asian: täällä tinkiminen on parempi aloittaa kolmasosasta ensin tarjotusta hinnasta. Paras tinkimistaktiikka tuntuu olevan se, että hintaa kysyttyään lähtee pois. Hinta putoaa heti. Joka kerta, kun sen jälkeen kieltäytyy, hinta putoaa dollarilla. Parhaimman tuktuk-hinnan saimme, kun ilmoitin moneen kertaan, että kävelen mieluummin.

Royal Palace, Phnom Penh

Phnom Penhissä vietimme puolikkaan päivän ennen kuin jatkoimme bussilla Sihanoukvilleen. Eteläistä tieverkkoa on kunnostettu ja matka bussissa oli miellyttävämpi kuin rajalta pääkaupunkiin. Sihanoukvillestä löytyy etenkin venäläisten sijoittajien perustamia resort- ja hotelliprojekteja ja venäläisiä turistejakin tuntui olevan siellä vähintään yhtä tiheässä kuin Kanchanaburissa Thaimaassa Erawanin putouksilla.

Tähän saakka paras paikallinen ateria oli Phnom Penissä katuravintolassa aamiaiseksi ostamamme grillattu kana ja riisi, jonka seurana tarjoiltiin kylmä teetä sekä paikallista kurkkusalaattia. Se taisi olla myös halvin ateria, jota olemme syöneet. Ravintola oli kadulla Royal Palacen muurien kyljessä.

Royal Palace oli kokoelma temppeleitä. Kaikki oli kunnostettu kiiltäväksi. Mikään ei ollut mitenkään ihmeellisen upeaa. Aasialaisia turisteja oli paljon. Kuninkaalliselta palatsilta kävelimme Tonle Sap joen rantaan rantabulevardille innokkaita tuktuk-kuskeja väistellen. Rannasta löytyy hienoja hotelleja ja ravintoloita. Niitä katsellessa on vaikea uskoa olevansa niin köyhässä maassa kyläilemässä kuin Kambodzha on.

Matka rannikolle Sihanoukvilleen kesti viisi tuntia. Thaimaata muistuttavan Phnom Penhin esikaupunkialueen jälkeen alkoikin pian maaseutu: riisipellot, puiset talot korkeilla jaloilla ja hedelmätarhat. Maaseutu oli Thaimaahan verrattuna huomattavasti köyhempää, kivitaloja näkyi harvoin, lapset ja rouvat peseytyivät pihamaalla.

Sihanoukvillen ympäristössä on useita rantoja – osa nähtävästi nyttemmin yksityisiä. Me suuntasimme opaskirjan mukaan hiljaisemmalle rannalle, Otres Beachille. Tuktuk vaati kiskurihintaa perille saakka viemisestä, puoli matkaan pääsimme kuudella dollarilla ja siellä vaihdoimme kahteen mopotaksiin. Matkalla tuktuk-kuski, joka vähän haiskahti viunalle, sai silmäänsä tiestä kimmonneen kiven. Siitä seurasi pysähdys keskelle pilkkopimeää tietä. Onneksi en ollut yksin.

Otres Beach and my brother

Otresilla saimme huoneet Lim Hour Bungalowseista. Matkaa rannalle oli noin 20 metriä. Bungalowien respan baaritiskillä iltaa vietti suomalainen Kipi. Aloin jututtaa miestä, joka kertoi saapuneensa Sihanoukvilleen promokiertueelta. Hän omistaa osan guest housea Koh Rong saarella. Olin kuullut saaresta ensimmäistä kertaa suomalaisilta reissaajilta Vientianessa, seuraavan kerran matkalla Phnom Penhiin ohimennen englantilaiselta tytöltä – nyt Kipi kertoi Broken Heart Guest housesta, valkoisesta rannasta, jolla ei ole kuin kaksi guest housea, kirkkaasta vedestä, viidakosta ja tähtikirkkaista öistä. Päätin, että minun on päästävä Koh Rongille. Seuraavana päivänä kävin varaamassa venekuljetuksen ja bungalowin saarelle uudeksi vuodeksi.

Sihanoukvillessä on useita rantoja, joista itse olen nähnyt reissaajien kansoittaman Serendipity Beachin ja rauhallisemman ja rennomman Otres Beachin. Serendipityllä biletetään ja Otresilla chillaillaan. Muutama päivä kului rantatuolissa kirjan kanssa pötkötellen.

Otres Beach, Sihanoukville

Tapasimme taas suomalaiset pojat, joiden kanssa matkustimme Luang Prabangista Vientianeen. Tällä kertaa moottoripyörätaksin selässä. Toisella kundeista (jonka tapasimme ensin) oli vuokramopo ja hän joutui vähän kaasuttelemaan, että pysyi kuskimme kyydissä. Mahduimme broidin kanssa siis saman mopotaksin selkään. Vähän jännitti hiekkaisella tiellä, kun takarengas oli lytistynyt litteäksi ja meitä oli kuskin takana kaksi keksikokoista suurempaa matkustajaa. Selvittiin ehjänä – ihme kyllä.

Rannalla lukemista häiritsivät kaupustelijat. Nuoret tytöt kantoivat päänsä päällä hedelmätarjottimia, pojat kantoivat mukanaan aurinkolasikokoelmia, pikkulapsien laukuista roikkui ranneremmejä ja vanhemmat rouvat kulkivat manikyyrikorien kanssa kysellen ”Massage, lady?”