Pieni bungalow Mekongin rannalla

Matka Vientianesta Pakseen kesti kymmenisen tuntia. Pakse on matkan varrella, jos matkan suuntana on Mekongin saaristo Si Phan Don eli 4000 saarta. Kuulemani mukaan Pakse on aika kuiva kaupunki, siellä ei ole liikaa näkemistä tai tekemistä. Nähtävästi kaupungista on kuitenkin kehitetty alueellista retkeilykeskusta – sieltä pääsee pyöräkiertueille ympäröivälle maaseudulle ja trekkaamaan – minne, sitä en tiedä.

Paksesta matka jatkui minivanilla Ban Nakansangiin. Matka kesti kolmisen tuntia ja maksoi 60 000 kipiä. Nakasangissa meidät lastattiin pitkään ja kapeaan speedboatiin ja hetkessä olimmekin Don Detillä – pienessä palassa paratiisia ja maaseudun rauhaa keskellä Mekongia.

Don Det oli paljon suurempi saari kuin olin kuvitellut. Si Phan Donista tiesin sen, että saariston koko, saarien määrä ja pinta-ala muuttuvat vuodenajan ja Mekongin veden pinnan korkeuden mukaan. Suurin saari on Don Khong. Nimi, joka meni monta kertaa sekaisin Don Khonin kanssa – Don Khon on Don Detin eteläpuoleinen, hiljaisempi saari. Mielessäni olin kuvitellut pari kilometriä pitkän ja leveän hiekkasärkän.

Todellisuus oli huomattavasti suurempi saari, jonka päästä päähän pyöräily kesti parikymmentä minuuttia. Pohjoinen saaren kärki ja seiltä haarautuvat kaksi rantatietä oli rakennettu tiiviisti täyteen bungaloweja ja ravintoloita noin saaren puoliväliin saakka. Saaren keskiosa ja eteläkärki olivat täynnä riisipeltoja, hedelmätarhoja ja kasvimaita.

Ours is the fifth in line

Pelloilla vaelsi vesipuhveleita pareittain ja laumoissa. Pikkuisia vastasyntyneitä puhvelin poikasia näkyi ottamassa haparoivia askeleita peltoja ruuduttavilla poluilla. Auringossa loikoilevia kissoja ja saalistamista harjoittelevia kissan pentuja, seurankipeitä koiria, maata nokkivia kanoja, ajankulusta toistuvasti äänekkäästi ilmoittavia kukkoja, pörröisiä pikkutipuja ja vaappuvia mustahöyhenisiä ankkoja oli kaikkialla.

Oman bungalowimme löysimme huimaan 30 000 kipin eli noin kolmen euron hintaan auringon laskun puolelta saarta. Terassin riippumatoissa kelpasi loikoilla ja ihailla punaisena hohtavaa taivasta sekä Mekongin tyynellä pinnalla kaartelevien kalastajaveneiden peräänsä jättämiä viiltoja.

Our little bungalow at Don Det, Sunset Bungalows

Sunset view from our terrace

Don Detilläkään ei päässyt pakoon suomalaisia. Kun istuuduimme ensimmäisille shakeille Happy Bariin ja kerroimme olevamme suomalaisia, saimme kuulla, että Madventures-herrat olivat olleet saarella ja saaneet kyseisen paikan menuun Hangover Breakfastin. Kuulemma nykyisin suomalaiset reissaajat tulevat saarelle toistamaan Madventures experiencen. Saman ketjun Reggae barissa oli töissä suomalainen Jesu ja lauantai-iltana suomalaisseurue baarin matalien pöytien ympärillä kasvoi vielä kolmella pojalla ja yhdellä tytöllä.

Don Detillä keskityimme pyöräilyyn. Ensin vuokrasimme pyörät lauantaina ja suuntasimme Don Detin länsirannan hiekkapolkua pitkin Don Khonille. Ranskalaisten pystyttämän saaria yhdistävän betonisillan jälkeen maksoimme sisäänpääsymaksun saarelle ja jatkoimme polkemista kuoppaisella ja kivisellä päätiellä. Ensimmäiseksi kävimme ihailemassa saaren eteläpuoleista vesiputousta. Itse putous ei ollut niin hieno kuin ympäröivä maisema, joka oli autio ja kivinen. Pienet purot ja putoukset olivat kaivertaneet tiensä kivisen maahan. Kivisen saariston toisella puolella kohosivat Kambodzan vuoret.

Waterfall at Don Khon

Don Khonin nähtävyyksistä toinen on irrawaddy makean veden delfiinit. Niistä kehitin itselleni ja broidille päähänpinttymän. Ensimmäisenä iltana emme ehtineet delfiiniveneisiin. Saavutimme Don Khonin eteläkärjen vasta, kun auringosta ei enää näkynyt kuin siitä muistuttava punainen raita horisontissa. Matka eteläkärkeen oli ollut jo rankka – sekä hermoille että takamukselle. Kiersimme saaren itäistä rantaa kalastajien puutalojen ja riisipeltojen läpi. Matkan varrelle jäi broidin Suomesta tuoma Suomen Kuvalehti, jonka yksi polun varren talojen lapsista bongasi pyöräni korista ja halusi itselleen.

School yard at Don Khon

Koska en nähnyt delfiinejä lauantaina, niin sunnuntaina piti ottaa uusi yritys. Paikallisen rouvan neuvomana vuokrasimme taas fillarit. Pääsimme muutama sata metriä kylästä etelään, kun broidin pyörästä puhkesi kumi. Don Khonilla pyörän korjaaja ilmoitti, että hintaa renkaan korjaamiselle tulisi triplasti pyörän vuokran verran. Lounasruoassakin kesti. Alkoi vähän hermostuttaa. Ehdittäisiinkö etelänkärkeen ennen neljää vai jäisikö delfiinit taas haaveeksi…Vuokrasimme sitten toisen pyörän ja jätimme vanhan vuokraamoon. Poljimme tiukalla tahdilla liian pienillä fillareilla etelään ja ehdimme juuri oikeaan aikaan delfiiniapajille. Paras aika bongaukseen on myöhään iltapäivällä ja nyt näimmekin kymmeniä delfiinejä, kun lilluimme Mekongilla pikku veneessä tunnin verran. 

Water buffaloes at Don Det

Paluumatkalla olimme päässeet melkein Don Khonin ja Don Detin väliselle sillalle, kun omasta pyörästäni puhkesi kumi. Broidi kävi vaihtamassa toisen vuokrapyörän vanhaan ja niin matka jatkui takaisin Don Detille kahta pyörää taluttaen.