Valvomista ja hikoilua Nakhon Thaissa

Sadekausi on aluillaan. Se tarkoittaa sitä, että päivässä sataa nollasta kahteen kertaan. Aamut täällä ovat mukavan viileitä, noin kello kuudesta yhdeksään. Sen jälkeen ilma alkaa lämmetä ja hyvin pian ulkona on tukahduttavan kuuma. Kuumuus ei helpota pimeän tultua, vaan yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi käydä nukkumaan (noin klo 22), oman huoneen ilma on päivän jäljiltä kuumimmillaan.

Nukkumaan menoa säestää kahden tuulettimen meteli - kuin jättimäinen pesukone, jossa on loppumaton pesuohjelma. Ikkunasta kuuluu myös kaskaiden siritys ja silloin tällöin koirien haukuntaa, kun jossain joku ajelee mopolla. Lisäksi yön ääniä on muitakin, mutta niiden aiheuttaja on vielä epäselvä. Mahdollisesti kukko on erehtynyt kellonajasta ja kieuntakielestä, pitää meteliä jo puoliltaöin.

Herätyskello

Yksi öisten äänien aiheuttaja on aiemmin kohtaamani gekko eli jing-jok. Näin olen ainakin päätellyt. Nämä pikkuliskot pitävät aika kovaa meteliä - ääntä, joka kuulostaa siltä, että joku napsuttaisi kieltä kitalakeen.

Jing-jok

Haaveilen, että saisimme skootterin, jolla huristella kaupunkiin. Kävelymatka sinne on sen verran pitkä, että sille uskaltautumista voisi pitää itsemurhayrityksenä. Ellei sitten varustaudu parilla litralla vettä ja auringonvarjon virkaa toimittavalla sateenvarjolla. Irene ottaisi mieluummin polkupyörän käyttöönsä, mutta on lupautunut takapakilleni, jos joskus saamme moottoroidun kaksipyöräisen. Täällä liikenne on vääränpuoleista - kai siihen äkkiä tottuisi.