Paluu Bangkokiin

Tällä hetkellä matkani jatkuu Ko Lantalla, jonne päädyin Chiang Maista Tonsain kautta. Tonsailla ei netin käyttö onnistunut, joten nyt saan viimein joitain tarinoita tänne blogiinkin. Aloitan Bangkokista, jossa olin lokakuun alussa.

Irenen lähdettyä syyskuun lopussa minulle koitti yhden päivän yksinäisyys. Pakkasin rinkan ja paketoin huoneeni odottamaan marraskuuta. Herra tohtori aloitti Irenen entisessä huoneessa remonttihommat jo auringon nousun aikaan.

Edellisestä Bangkokin matkasta poiketen, tällä kertaa sain kyydin vain Nakhon thain linja-autoasemalle saakka. Prayoon tuli yksin viemään minua. Hieman ihmettelin – en tiennyt, oliko Sathiya loukkaantunut jostain vai edelleen niin surullinen Irenen lähdöstä, että ei kestänyt tulla minua hyvästelemään.

Philokissa onnistuin valitsemaan väärän bussiyhtiön. Matka läpi tulvavesien valtaaman maaseudun kesti lähes kahdeksan tuntia. Bangkokin lähestyessä pikkukylät olivat muuttaneet tien varteen telttoihin, katoksiin ja pressuilla peitettyihin autoihin. Banaanipuista näkyi vain ylimmät lehdet ja palmut nousivat yksinäisinä keskeltä riisipellot peittänyttä merta.

View from my window in Baan Num, my Bangkok guest house

 Bangkokissa olin taas yötä Baan Numissa. Sinne saapuminen oli siis hieman kuin olisi tullut jonkun kaverin kotiin käymään. Num ja Chompu viettivät lauantai-illan kanssani, kävimme syömässä israelilaista ruokaa Shoshanassa Khao San Roadin kupeessa.

Sitä ennen ehdin ihmetellä Chao Phraya Expressin laitureille noussutta vettä matkalla Dusitiin, josta löytyy maailman suurin kokonaan tiikistä tehty rakennus: Vimanmek palatsi. Vimanmekin rakensi kuningas Chulalongkorn palatsikseen viime vuosisadan alussa. Se ei toiminut palatsina kuin muutaman vuoden ja unohtui metsän keskelle vuosikymmeniksi kunnes nykyinen kuningatar kunnosti paikan. Tarjolla olleesta englanninkielisestä opetuksesta ymmärsin noin puolet treenattuani thai-englantia kuitenkin jo neljä kuukautta. Palatsista löytyvät erilaiset eurooppalaiset astiat esiteltiin tarkasti ja opas oli käyttänyt vuosia r-kirjaimen lausumisen treenaamiseen. Tämä ei suinkaan helpottanut ymmärtämistä.

Vimanmek Palace - Biggest teak building in the world

Vimanmekin vieressä samalla Dusitin alueella on muutama muukin vanha palatsirakennus. Niistä kahdessa on esillä nykyisen kuninkaan ottamia valokuvia. Kuvateksteille ei voinut kuin hymyillä. Niissä ylistettiin ja kehuttiin kuninkaan teknisiä ja taiteellisia taitoja valokuvaajana ja kuningas sai kunnian myös Bangkokin 80-luvun tulvien ratkaisusta. Hän oli käynyt omin käsin kuvaamassa tulvan vaivaamia kohteita, esittänyt kuvat viranomaisille ja näin saanut heidät ymmärtämään, mitä tulisi tehdä. Kuningas toki tuntuu olevan mies paikallaan, mutta hänestä kertovien tekstien sävy on usein hieman...hymyilyttävä.

Chao Phraya had already filled this guy's garden

Thonburin puolella on vilkas Wang Langin laituri, jolla länsimaisia harvemmin jää lautasta pois. Bangkok days kirjasta tiesin, että siellä on vilkas ruokatori. Kävin tarkastamassa paikan ennen isän tuloa Bangokiin. Buddhalaisen kasvisyöntifestivaalin vuoksi paikka oli täynnä keltaisia lippuja, jotka kertovat ravintoloiden tai katukojujen tarjoavan kasvisruokaa.

Ehdin käydä Bangkok daysin insiroimana myös Wat Rachanaddalla, joka on ulkonäöltään poikkeava temppeli: valkoinen rakennus, jossa on kymmeniä mustia teräksisiä torneja. Isän lento saapui sunnuntaina iltapäivällä yhden aikaan, joten myös sunnuntaiaamuna ehdin tehokkaana tyttönä vielä National Galleryyn ihmettelemään thaimaalaisia taidemaalauksia (joita ei ollut montaa) sekä kansallismuseoon, jossa tutkittavaa olisi riittänyt päiviksi. National Gallery vaikutti paikalta, jossa voi helpostikin olla yksin keskellä miljoonakaupunkia. Lisäkseni taidetta ihailin yksi länsimaalainen nainen.

Breakfast porridge thai style: greasy boiled rice with minced pork, liver, leek and an egg