Paratiisissa

Pikaveneet Gili-saarille starttaavat Padang Baista yhdeksän aikaan aamulla. Yhtiöitä on monia ja hinnat tuntuvat vaihtelevan. Kaikki kuitenkin mainostavat olevansa nopein vaihtoehto. Noin puolessatoista tunnissa olimme perillä Gili Trawanganilla. Olin löytänyt meille majoitusvaihtoehdon reissukavereiden blogitekstistä, joten kieltäydyimme muista homestaytarjouksista ja suuntasimme kohti Gili T:n ”keskustan” pohjoisreunaa ja Gili Smile Homestayta. Sieltä meille löytyikin siisti huone terassilla 150 000 rupialla.

Beach at Gili Trawangan

Gili-saarilla ei ole autoja eikä mopoja. Paikallisesta julkisesta liikenteestä vastaavat hevoskärryt. Kavioiden kopsutus ja renkaiden ritinä hiekkateitä vasten ovat korvaystävällisempää kuunneltavaa kuin moottoripyörien kaasuttelu. Gili Trawanganilla on kuitenkin helpointa liikkua pyörällä, mekin vuokrasimme renkaat allemme kahdeksi päiväksi.

There are no dogs on the islands but a LOT of cats - and they're so cute!

Gili T:tä mainostetaan bilesaarena. Saarella on kolme virallista päivää juhlintaan: maanantai, keskiviikko ja perjantai. Keskiviikon bileet olivat irkkupubissa (jossa ei onneksi ollut irkkubändiä soittamassa). Sadekauden aikana sekä bileet että saari muutenkin tuntuivat rauhallisilta.

The cheapest and best food was served in the Gili T Art Market

Gili T:ltäkin on edelleen helppoa löytää pätkä hiekkarantaa, jossa rannassa saa makoilla yksin. Saarta ympäröi korallit, joiden päällä kelluimme snorkkeleiden kanssa yhden aamupäivän. Itäranta on rakennettu tiiviisti, mutta pohjois- ja länsirannikolla resortteja ei ole kuin muutama.

Storm coming to Gili T

Horses and carriages - Gili taxis

Gili Airille pääsee Gili Trawanganilta kaksi kertaa päivässä island hopping veneellä. Matka kestää puolisen tuntia. Air on kuitenkin aivan eri maailmasta kuin Gili Trawangan. Olin myyty jo rannassa. Ei asvaltoitua tietä, vähemmän homestay-paikkoja, vähemmän luksusta, vähemmän liikennettä, vähemmän ihmisiä. Yövyimme saaren länsirannalla Pongkor-mökeissä.

A dirt road goes around Gili Air

Makoiltuamme päivän rannassa (minä yritin snorklaillakin laihoin tuloksin – maski vuoti) kävelimme saaren ympäri. Siinä kesti reilu tunti. Löysin saaren keskeltä joogaresortin, johon palaamista pohdin seuraavan viikon. Kävimme rannassa drinkeillä ja tutustuimme Kalliossa asuneeseen indonesialaismieheen. Airillakin tuntui olevan jonkin verran paidattomia rantapoikia, jotka puhuvat kaikkia kieliä jonkin verran ja saalistavat varomattomia vaaleita neitoja. Tämä herra ei kai kuulunut heihin.

Heti ensimmäisenä iltana Airilla alkoi sade, joka kesti reippaasti yli vuorokauden. Yhden päivän vietimme siis rannan ravintolassa, jossa oli ilmainen wifi. Luimme, söimme, surffailimme ja ihmettelimme ravintolan kansoittaneita lapsiperheitä. Lapsia rankkasade ja pöydän jalkoja täristänyt ukkonen ei tuntuneet häiritsevän.

It kept raining for over 24 hours, normally you can see Lombok island on the other side